Pappi Puikoissa

2012-02-05T09:47:00.001+02:00

-36 astetta

2012-02-04T12:38:00.001+02:00

... M.O.T.:

Suoperäiseen maastoon on kylämme aikoinaan rakennettu, kyökin akkunasta avautuupi järvinäköala, talomme nököttää pikku mäellä, metsäsaarekkeella, peltoaukeiden keskellä - siinä ehkä syitä, miksi jo km:n päässä naapurissa on muutaman asteen lämpimämpää, Tampereelle mennessä auton mittari näyttää jopa 10 astetta lämpimämpiä lukemia. Muttei haittaa, kun osaa pukeutua säänmukaisesti :).

Minä pekastin jo viikko sitten, mutta huomenna taidamme auttaa läheistämme vaaliuurnille. Muistahan käyttää ääntäsi; siihen on niin harvoin mahdollisuus. (Tykkäsin filosofi Timo Airaksisen kommentista, että äänestämisestä tulee jotenkin voimautunut, kohottava olo - niin minäkin sen koen :).)

Voitin IdänHelmen arvonnassa lahjakortin, jolla shoppailin nämä:

Kiitos voitosta :).

Pakkaspäivää

2012-02-02T10:38:00.000+02:00

Ihan liian vähän ehtii tehdä käsitöitä, kun pitää pistää puita pesään :D.

Sari viettää syntymäpäiviään, ja hänelle lähetin synttärivaihdon merkeissä paketin, jossa oli mm. Isa Vautierin malleista poimituilla pistelyillä koristelemani pikkuliina:

Muuten sitten satuaihetta, punaista, kisuja... Hyvää syntymäpäivää, Sari!

Suureksi ilokseni Saara malttoi luopua tästä kivasta, maitotilaa esittävästä LHN-mallista:

Kiitos, Saara, tämä malli on ihana! (Ja lisukkeet mykistävät; en osannut yhtään odottaa!) Maitotila tuo minulle ihan omanlaisiaan mielleyhtymiä, kerron ehkä joskus...
Minulla on suunnitelma, että pistelisin tämän lähiaikoina, samplerin - toivottavasti kohtuullisen pikaisen - valmistumisen jälkeen. Helmi-maaliskuun vaihteessa olen saamassa pisteltävän ihanuuden, johon kyllä tartun sitten, kun sen saan...

Niin, että on sitten kylmä - kuten ehkä muuallakin on pantu merkille. Meillä:

Pakkaspäivänä postipoika

2012-01-30T15:39:00.002+02:00

... uurasti ja kantoi mulle - omalta osaltani - Violariumin viimeiset. Muutama kaunis malli:
- Niitähän ei ollut ennestään tarpeeksi, eihän? ;)
Hups, kun huomasin, että kokoelmasta puuttui vielä pari tuikitarpeellista lehteä, ja Vautierin kirja, jota en ollut hoksannut kansikuvan perusteella himoita. Nekin oli "pakko saada":

- Siinähän on paljon muutakin kuin suoraan meriaiheista (kuten allaolevan kuvan oikean laidan mallit):

Miten en tuolta JCS:äkään (vai miten tuo nyt taipuu? "Jiiceeässästäkään") ollut huomannut tietäjä- ja joulupukkimallia (ylläolevassa kuvassa vasemmalla)? Vaikkei ikunansa noita malleja pistelisi, ihana niitä on katsella kumminkin :).

Ja sitten väriterapiaosasto, joka ei ihan pieni olekaan:

Vieläpä oli posteljoonin kyydissä myös The World of Cross Stitching. Monesti siinä ei niin hurjan paljon houkuttelevaa ole, mutta usein Design Library sisältää kivoja pikkumalleja, kuten tässäkin numerossa, mm.:

- Tällä kertaa myös liitteenä oleva Cuties-vihkonen miellyttää silmääni (mikä on harvinaista, kun olen söpöläisten suhteen aika kranttu.)

RistipistoHassutuksistani nämä ovat vielä viimeistelyä vailla:

Periaatteessa ideat ovat jo olemassa, mutta kaipaavat vielä hiomista. Siksi annan toistaiseksi muhia.

Kiva on palata vähän isommankin työn pariin välillä:

Samplerista ei puutu enää kuin oikea alakulma, joten ei paha vaihe siinäkään. (Ja kyllä vain, vastaan, ennen kuin joku ehtii kysyä: värit ovat tosiaan ihan ohjeenmukaiset. Vain pellavaisen pohjakankaan väri on hieman hunajaan taitettu.)

Laitoin tapojeni vastaisesti blogiini punaiset otsakekuvat. Näin kireiden pakkasten aikaan kun kaikki saatavissaoleva lämpö on tarpeen ;).
Sitäpaitsi luonto tarjoaa nyt runsaasti tuota lempiväriä, sinisen sävyjä:

2012-01-28T12:18:00.004+02:00

Kiitos mukavista tyynykommenteista :).
Kivasti peka... eikun pakastaa tänään; käytiin äänestämässä.

Nyt keittään vaalisoppaa perheelle :).

Lupasin viimeisteltyä

2012-01-25T13:27:00.001+02:00

... ja tässähän näitä, kolme kappaletta hassutustöitä.

The Sampler Girlin Jane Austen -aiheisista freebie-malleista tekemäni pistelyt viimeistelin tyynyiksi:

(... täällä näillä leveyksillä mitään kunnon kuvia saa... Mutta tulee noista nyt idea selväksi kumminkin :).)

Kolmannen hassutustyön, Aurellen itämaisen kissa-freebien viimeistelin roikoksi:

Hörhelöä siihen kylkeen:

Rupeavat hassuttelut olemaan mallillaan, enää yksi pistely viidestätoista on kesken!

Arki yllätti eilen, kun pesukone hajosi - jo toisen kerran kuutisen, seitsemisen vuotta kestäneen elinkaarensa aikana. Samanmerkkinen pyykinkuivuri on hajonnut 9 vuoden sisällä ainakin viidesti, eka kerran jo takuuaikana. Enpä menisi tällä hetkellä Siemensiä mainostamaan...

Nyt tässä puntaroin, pesisinkö nyrkkipyykkiä (sitä tulee meidän taloudessa kyllä paljon), vai sinniteltäisiinkö, kunnes korjaaja saa - ehkä - koneen kuntoon...

Kiva tarina

2012-01-24T14:01:00.002+02:00

Ei tästä mitään vaaliblogia ole tarkoitus tehdä, mutta tämä on minun mielestä niin kiva tarina, että voi kuunnella, äänestää sitten meidän fiksuista ehdokkaistamme kumpaa tahansa.

On pistojakin...

2012-01-23T11:27:00.003+02:00

... pistelty, mutta en vielä näytä - sitten vasta viimeisteltynä, ehkä :).
Nyt vain täytyi tulla hihkaisemaan eilisten vaalivalvojaisten tunnelmissa, että JEE! :)

Pehmeesti perjantaita

2012-01-20T16:36:00.003+02:00

Viimeistelemättömien pistelyiden esiinkiikuttaminen tuotti hieman tulosta.

Yhden hassutustyön (Cross Harmony -freebie) viimeistelin pötkylätyynyksi:

Tein sille parin aikaisemmin valmistuneesta niinikään aasialaishenkisestä pistelytyöstä:

Kun oli yksi tikrutyökin pisteltynä, ja varastossa noin 10 vuotta sitten ostettu villieläinkuosinen kangas, niin tyynypä niistäkin:

Tämä on semmoista "poskityynykokoa", eli reilu parikymmensenttinen.
Nyt kelpaa sitten viikonloppuna nojailla :D.
Vielä noita viimeisteltäviä jäikin...

Mukavaa viikonvaihdetta, hyviä hiihto-/kelkkailu-/luistelu-/pulkkailu-/äänestyskelejä!

Kiitos :)

2012-01-19T14:15:00.001+02:00

Muistathan sen venäläisen syntymäpäivälaulun, jonka M.A.Numminen laulaa suomeksi (Minä soitan harmonikkaa), sen, missä "... voisin viettää/juhlapäivää/jälleen huomenna!"

Sitä mielessäni hyräilin, kun sain avata vielä tänäänkin yhden synttärilahjapaketin ;)! Ihana Ressu nimittäin lähetti kauniita viimeistelykankaita, jotka eivät olleet ehtineet varsinaiseen synttäripakettiini, koskapa tilaus oli viipynyt reissullaan odotettua kauemmin. (Tosin se varsinainen pakettikin oli muhkea, joten enpä olisi osannut siihen mitään kaivata, ellet olisi kertonut ;D.)

Mutta näin jatkokertomuksena riemua riittää siis vieläkin, ja mikäpä sen mukavampaa! Katsos, eivätkös olekin kivoja kankaita:

Juu-u, näkee kyllä heti, että ovat minua varten tilattuja :). Suuret kiitokset!

Ihania viimeistelykankaita olisi siis odottelemassa vaikka kuinka, vaan viimeistelinpä silti yhden ristipistohassutuksistani (Plum Street Samplersin freebie-malli) tylsästi tauluksi:

Kas, kun tuo malli toi mieleeni vanhanaikaiset huoneentaulut.
Meillä mummolassa oli justiin tuommoinen mustapohjainen, lasille vedostettu taulu, jonka kirjaimet ja koukerot olivat hyvin samansävyiset kuin tässä pistelyssä (olikohan niissä himmeää kullanväriä...?) Harmittaa, kun en enää muista, mitä taulussa luki, ja tokkopa sitä enää missään on, että voisi tarkistaa...

Vedin eilen kasan viimeistelemättömiä ristipistotöitä tuohon olohuoneen pöydälle. Nyt sitten odotellaan inspiraatiota :D.

Tämä on niin kiva viikko, kun saa illat-pitkät tapitella vaalikeskusteluja. Niitä on sitten hauska ja kiinnostava seurata! Kun oma ehdokas on jo äänestettynäkin, voi rauhassa keskittyä ehdokkaiden taistelukestävyyteen, ja siinä on selvästikin melkoisia eroja, henkisesti ja fyysisesti. Mutta tässä vaiheessa voin edelleen tyytyväisyydellä todeta, että oma ehdokkaani on aina vain mielestäni ylivoimaisesti paras. (Tosin hänelle riittäisi jatkossa varmasti mielenkiintoisempia ja haastavampiakin tehtäviä kuin vallasta riisutun pressan posti, mutta kun mielipidetiedustelutkin näyttävät nyt ihan lupaavilta, niin - hyvä näin. :))

CJC 12-15

2012-01-16T14:00:00.000+02:00

CrazyJanuaryChallenge 12/15, Audrey (CrossStitcher freebie):

CJC 13/15 (Plum Street Samplers -freebie):

CJC 14/15 (Stickeule's freebie), all stitches done:

CJC 15/15 Cross Harmony (Mayumi Saito's freebie):

My CJC-situation today is this,
4 projects finished:

4 projects, stitches done:

7 projects - some stitches still missing...:

Now it's 16th of January, and I'll sit back and think, what shall I do next...
Nuo 15 aloitusta on siis tehty, eli RistipistoHassutus lyhyemmän kaavan mukaan olisi aloitettuna. Taidan nyt vähän henkäistä ja miettiä, mihin sitten ryhtyisin. Epäilenpä, tokko aloittelen UCJC:a enää (eli kaikkiaan 31 aloitusta tammikuulle...) Keskeneräisiä on niin paljon, ja olisi kiva tehdä niitä valmiiksi, vaikka uudet pikkualoitukset houkuttelisivatkin...
Mutta nyt siis mietin :).

Viikonloppuna vietimme esikoisen 20-vuotispäivää. Mummut ja pappa kävivät, ja syötiin massut täyteen kakkua (muut täytekakkua, minä suuresti himoitsemaani anopin tekemää lohikakkua :D.)
Kiva oli välillä puuhata muutakin kuin pistelyitä. Nyt jaksaa taas paremmin tuumiskella noita käsityöjuttuja...
Ulkona pakastaa pirteästi; täytynee sytyttää takkaan valkea ja lisätä toisetkin villasukat jalkaan.
Kivaa tämä kunnon talvi kyllä on!

CJC - ja luettua

2012-01-12T14:55:00.000+02:00

Yesterday's CJC, finished by now:

The Sampler Girl's freebie, again :).
Olin eilen Tapulipiirissä naapurissa (parin km:n päässä - täällä maalla naapuritkaan eivät asu usein ihan vieressä). Siellä tuli nopsasti pisteltyä The Sampler Girlin freebie, Jane Austen -malli taasen.
Pistelin Marilta synttärilahjaksi saamallani Atalien langalla (olikos tuon kankaan nimi joku Country Mocha, vai mikä lie?) ja viimeistelin rasiaksi.
Tuli minusta aikas kiva, vaikka itse sanonkin (ja vaikkei kankaan istutus rasian kanteen ihan viivasuoraan mennytkään - se on nääs se kädenjälki ;)), tuommoinen herttaisen vintage-romanttinen. Se nyt tuossa pöydällä muistuttakoon, äkäisinäkin päivinä ;).

Kun on oikein paljon romua, alimmaiset homehtuu... Isäntä nimittäin löysi sivuvintin kylmävarastosta sinne muutossa (9,5 v. sitten) kiikuttamansa jäte(!)säkin, jossa oli aarteita meidän kirjahyllystä, mm. meidän molempien koulukuvat, isännän armeijakuvat, 2 vanhimman pojan vauvakuvia... Voi sentään. Onneksi valokuvat olivat säilyneet muovitaskullisissa albumeissa ihan hyvässä kunnossa.
Sensijaan muu kirjallisuus oli kärsinyt kosteudesta, enemmän tai vähemmän. Sain sentään pelastettua muutaman kirjan verran tätä sarjaa, jota opiskeluaikoina tuli tilattua:

Nyt, kun ne ovat olleet kymmenisen vuotta hukan teillä, on kuin olisivat minulle ihan uusia :D. Eli mielenkiintoista luettavaa ja katseltavaa riittää (englanniksi, ei kiinaksi, siis.)

Näytänpä samalla, mitä olen joululomalla lueskellut - ennen kuin kiikutan kirjat takaisin kirjastoautolle:

Nopolan kirjat tuli luettua ties kuinka monetta kertaa jo. Kuten kuvasta näkyy, en kaihda lastenkirjojakaan, kunhan ne ovat hauskoja/viisaita!

Ja nyt tämän päivän ristipistohassutusaloituksen kimppuun...

Yesterday's CrazyJanuaryChallenge

2012-01-11T14:30:00.000+02:00

Ensinnäkin kiitos edelleen onnitteluista, ja kaikista mukavista kommenteista muutenkin. (Samaa mieltä kommentoijien kanssa: minustakin on kiva katsella toisten blogeista, mitä muut ovat shoppailleet :).)

EDIT: Tänään tuli vielä synttärivaihtopakettikin, Jaanalta sinisenä hehkuva pistelty liina, pistelykangas, nappeja, sinimeleerattua muliinia ja monta jännittävää sinistä nauhaa:

Tykkään sinisestä, ja kyllä vain saa olla kukkia liinassa talvellakin, varsinkin sinikelloja ympäri vuoden. Pistelty liina pääsi heti vanhan radiomme päälle. On siihen juuri sopivan kokoinen.

Kaunis, ihanan tunnelmallinen myös tuo Elin Danielson-Gambogin maalauksesta tehty kortti. Täytyypä liittää se korttikokoelmaani, Rudolf Koivujen, Martta Wendelinejen ja Jenny Nyströmien ja kumppanien joukkoon.

Kiitos, Jaana, kauniista vaihdosta!

Ja sitten Hassutuksiin. Tämä menikin, kuulkaas, ihan pupuiluksi eilen, tämä homma.

And now yesterday's bunny-business - i mean CJC-project.

I modified slightly TheSamplerGirl's Eat Your Carrots -freebie:

Now it fits in our dollhouse :).
Eli muokkasin hiukan TheSamplerGirlin Eat Your Carrots -freebietä. Nyt se sopii nukkikseemme, ja nököttää sohvatyynymuodossa sen lastenkammarissa. (Huom. tuolin edessä kauan sitten nypläämäni pikkuliina - oivallinen lattiamatto :).)
Pari muutakin uutta kuvaa - edelleen kovin keskeneräisestä - nukkiksestani tämän blogin puolella. (Kiitokset, Kirsi, tsemppaamisesta! Yritän ryhdistäytyä ja tehdä nukkikseenkin joskus välillä jotain ;).)

Der Dieb -freebie (SylviaK.Design) is also finished:

So as you can see, it's now a nice mat for my tea mug.
Eli rosvopupusesta tuli teemukinalunen. (Tässä tuli nyt heti käyttöä Marelolta saadulle synttärilahjalle, tuolle lasinalusmuoville, jonka sisään pistely oli näppärä upottaa :).)
Samalla pupu muistuttakoon, että porkkanan pureminen tekee hyvää, toisin kuin pullanmussutus...
(Lasinalusen taustalla toinen pupu, Kissankellolta syksyvaihdossa saatu.)

EDIT 2: Tuli muuten käytyä äänestyskopillakin, piirtämässä kakkonen, kuten jo puoli vuotta sitten täällä ennakoin. (Tai en sitä numeroa, mutta ehdokkaan...)
Oikein oli jonoa näin eka päivänä, meitä eläkeläisiä, kuten olettaa saattaa :D. Yhdellä jonottajalla oli vissiin vähän muurahaisia pöksyssä; yritti parhaansa mukaan kiilata, vaan en antanut periksi :D. Me eläkeläiset ollaan niin kiireisiä...

Synttärit senkun jatkuu :)

2012-01-10T15:37:00.003+02:00

Sydämelliset kiitokset ihanista onnitteluviesteistä, joita olen saanut! Vanheneminen ei tosiaan ole yhtään hullumpaa, kunhan saa olla suht' terveenä/toimintakykyisenä :). (Joku, joka nyt ajattelee, että mitä se horisee, nuori ihminen, menköön tutkailemaan taustatietojani tuolta profiilista ;).)

Aamulla saatuani lapset koulutielle kävin tietysti hypistelemässä eilen avaamani lahjat taas kertaalleen, kuinkas muuten! Minulla on tapana säilyttää vaihdot pitkään esillä, avoimissa rasioissa tai koreissa. Tykkään penkoa kokonaisuuden läpi uudelleen ja uudelleen ja fiilistellä. Olkoon vain lapsellista (?) ja materialistista (!), mutta hauskaa!

Tänään posti kiikutti taas yhden synttäriswapin, Ressulta. (Ällös huoli, Ressu: kuten jo totesin toisaalla, päivän viivästyminen on ainakin meidän postin kanssa ihan tavallinen juttu. Postimme kun kulkee tavallaan yhden ylimääräisen kierroksen, Ylöjärven postin kautta, josta se lähetetään meidän kyläkaupallemme. Tosin kirjelähetysten pitäisi kulkea päivässäkin, mutta kyllähän se heittää :).)

Mutta hyväähän kannattaa vähän odottaakin. Voi tavatonta, mitä väriterapiaa Ressun lähettämä lahja sisälsikään!

Ensin kehut Sandran askartelemalle 3D-kortille (onpas tyttö tullut kädentaidoissa äitiinsä :)), jossa on soma pikkuballerina, ja Ressun kirjomalle herkänkauniille lintupistelylle:

Kirsikankukkien keskelläkö se lintunen siinä istuskelee?

Ja sopihan sitä odottaa, että kun ompelija tekee, niin on siinä joku juju:

Jos tuota malttaisi avaimenperänä käyttää, avaimen saisi hienosti humpsautettua pistellyn "kotelon" suojaan nauhan toiseen päähän solmitusta helmestä vetämällä - ohho! Kätevä kuin mikä, mutta olisikohan liian hieno pyörimään kassin tai taskun pohjalla? Pistetään nyt ainakin aluksi tuohon näytille, että saavat muutkin ihailla ;).

Ja lisäksihän paketista löytyi vaikka mitä:

Ensinnäkin kuvassa ylärivissä upeita viimeistelykankaita, joista löytyy materiaalia niin vintage-, Aasia-, ompelu-, lintu- kuin fantasia-pistelyillekin:

Onko noin kaunista Pariisi-kangasta olemassakaan - Eiffeliä ja vintagetunnelmaa mitä upeimmin yhdessä. Vihreäsävyisessä sudenkorentokankaassa on ylellisentuntuinen satiininen pinta, ompeluaiheisessa kankaassa on hauskasti pikkulintujakin (ompeluaiheet ja linnut kuuluvat molemmat suosikkeihini :)), ja yksisarvisista pitää arvattavasti tehdä tytölle jotain.

Kuvassa etualalla: pussillinen soitinaiheisia pikkukoristeita, viisi (!) ihanaa FireWingDesigns -lohismallia (olen tämmöisiä Ressulla ihaillut - ihan uskomatonta, että nyt mulla on nämä!!) sekä pala vedenvihreää pistelykangasta ja lilan- ja vihreänsävyistä kirjontalankaa, jotka sopisivat mitä parhaiten vaikkapa noihin lohismalleihin :).

Kyllä on niin mieluinen lahja, kaikki elementit kohdallaan! Nuo lohismallit saavat polvet ihan heikoiksi; ehtisipä pian käydä niihin käsiksi! (Ei siis polviin, vaan lohispistelyihin...)

Oikein lämpimät ja kauniit kiitokset, Ressu, ihastuttavasta lahjasta!

Vanheneminen on ilomme, kuten useasti on tullut todettua :D.

RistipistoHassutuksen eilinen aloitus (Hands Off My Book, Kell Smurthwaite), ehti illalla tähän pisteeseen:

Tämän päivän aloitus on - vastoin hyviä aikomuksia - edelleen odottelemassa, mutta kyllä se siitä. Tämä päivä on nimittäin kulunut varsin hauskoissa merkeissä. Paitsi, että kävin ulkoiluttamassa Patskun ja ihastelin synttärilahjojani, sain myös pistelytarviketilaukseni - jotka eivät ole ihan vähäiset... Mutta nythän sieltä Violariumista on ostettava, kun se vielä on olemassa. Ja onhan se Lennullekin avuksi, saa nopeammin varastonsa tyhjäksi! (Eikös ole hurskaat tarkoitusperät mulla? :D)

Ostin vähän pistelykankaita - ja pari Halloween-mallia lisää:

(Jaahas, pitäisköhän ruveta etsimään toistakin varastointilaatikkoa pistelykankaille. Nämä eivät enää mahdu entiseen...)
Ja huomasinpa siinä sivussa, että vielä muutama saatavillaoleva pistelylehtikin puuttui. Eikä keramiikkanappejakaan ollut aivan kaikkia sortteja, joten niitäkin piti ostaa. Ja kun tuota sinistä nauhaakin oli vielä, niin pätkä sitäkin... Ja lankoja!

Nuo käsinvärjätyt langat ovat kanssa väriterapiaa parhaimmillaan. Jos talven pimeys ahdistaa, niin ei kun sukellus lankarasioihin vaan, ja johan alkaa mieli piristyä!

Vielä jäi vähän kangastilausta ja iso pino DMC:tä seuraavaan toimitukseen, mutta niilläpä ei kiire ole, joudan hyvin odottaa, joten pakkaapa rauhassa vain, opiskelija ;)!

Noita äskeisiä ostoksia voi siis perustella sillä, että pian tuo riemu loppuu, kun loppuu ko. kauppakin, mutta seuraaville (huom. tarjous-)ostoksille, jotka nappasin Kirjokkasta, en taida jaksaa keksiä mitään veruketta:

Tuli vain eilen "lintuikävä", ja kävin heräteostamassa nämä kitit. Viidessä on lintuja, yhdessä seimi :). Nuo ovat oikeasti aika pikkuisia malleja kaikki (selin-selin).

Täytys varmaan taas pistelläkin jotain, eikä vaan hamstrailla sieltä sun täältä sitä sun tätä. Vaikka kyllä ostoksetkin ovat perusteltuja. Onhan minullakin vielä monta synttäri- yms. vaihtoa laatimatta tälle vuodelle, eli ihan kaikki ostettu ei aina tule omiin varastoihin lojumaan :D.

Mutta hei, huomenna alkaa ennakkoäänestys! Jokos tiedät, ketä äänestät? Minä olen tiennyt oman ääneni osoiteen jo kesästä saakka (vaikka olenkin - omallekin maailmankatsomukselleni vieraasti (!) - tämmöinen epäekologinen hamsteri ;).)

9.1. - ja 46 vuotta...

2012-01-09T15:38:00.000+02:00

Osallistuin synttäri-SWAPpiin sekä yahoon ryhmässä että Ristipistoilijoiden blogissa. Näemmä molemmissa ryhmissä on hieman vaikeuksia muistaa näin joulukiireiden jälkeen syntynyttä :), mutta ei se mitään.

Komeasti tuli kumminkin paketteja jo täksi päiväksi, ja varmaankin ne loputkin tulevat, kunhan kerkiävät :).

Yahoon ristipistoryhmän SWAPissa sain Sarilta tällaisen karpalonpunaisen laatikon (tämä oli pakattu siihen ihanaan lanka-aiheiseen lahjapaperiin, jota esittelin viime viikolla :)), jonka kannen hän oli koristellut tyylikkäästi itämaisaiheisella, pellavalle ommellulla pistelyllä:

Ihanaa, että rakkauteni erilaisiin säilytysrasioihin (ja itämaisiin aiheisiin :)) otetaan huomioon! Ja tuo karpalonpunainenhan on niitä harvoja punaisen sävyjä, joille lämpenen - todella kaunis, ja sopii niin hyvin yhteen luonnollisen pellavansävyn kanssa!

Laatikosta löytyi vaikka mitä:

Lempparisuunnittelijani Isa Vautierin viehättävä malli (loistavaa; tätä minulla ei ollut ennestään! Tämä näyttäisi hyvältä vaikka missä...), pala kauniinharmaata pistelykangasta, herkullisia viimeistelykankaita, upeat maatuska- ja nappiaiheiset hopeanharmaanhohtoiset satiininauhat, pussillinen lempparivärisiäni (eli mustia - ynnä harmaita ja valkoisia :)) rusetteja ja suloiset "yöpöllö"-napit. Tosi kiva, niin kaunis ja monipuolinen paketti. Kiitos, herttainen Sari!!

Marelolta sain Ristipistoilijoiden blogin SWAPissa todellisen hyvän tuulen pistelyn, ammuaiheisen sohvatyynyn:

Tämä on ihan ehdoton halityyny, jos päiväunentarve iskee, ja tekee mieli mennä pötköttelemään sohvalle :). Lisäksi Marelon kokoamasta paketista löytyi:

Kivoja viimeistelytarvikkeita - lasinalusta (tulee käyttöön heti huomenna!) ja kynäteline (kiva; tästä olen haaveillut!), joihin voi "upottaa" ristipistotyön, päällystettäviä (pistelyin, tietty ;)) nappeja, kauniita nauhoja ja suloista pandakangasta (kyllä, ehdottomasti yksi lempparieläimistäni) sekä lämmikkeeksi pussi kaakaota :). Huom., huom., sain Marelon kaverin askarteleman kettuaiheisen kortin. Ketut näyttää yleensä ihan Patskulta, eli ovat viimeistään sen myötä lempparieläimiäni myös!
Kiitos, kiitos sinulle, Marelo. Tosi kekseliäs, monipuolinen ja hyödyllinne lahja!

Päivän kolmas paketti tuli yahoon ryhmän vaihdossa Marilta. Me olemmekin Marin kanssa vaihdelleet paljon viime aikoina, mutta ei haitanne, vaikka taas vaihdettiin, sillä sitä paremmin tulevat toisen tykkäämiset tutuiksi :).
Mari oli paketoinut lahjan näin tyylikkäästi:

- Tuo Eiffelikortti kirvotti makeat naurut; vartoos, kun ehdin esitellä sen perheelle :D. Ihan uusi näkökulma Eiffeliin :).

Mari oli pistellyt minulle - kuinka ollakaan - kauniin, ja hieman perinteisemmäntyylisen, Eiffelin:

On se vaan ihmeellinen ja kaunis torni, erityisesti näin pisteltynä!
Tyylikäs tuo sydänkehys.
Ja mitäs muuta Mari olikaan pakettiin pannut:

Sieltäpä tulikin toisen lempparisuunnittelijani, A mon ami Pierren ihana malli! (Siinähän on lintuja, koira, tekstiä, kotitalousaihe: ihan nappi juttu!) Pariisiaiheisia huopatarroja (nämä löytävät varmasti paikkansa!), kaunissävyistä (Muscari) Atalien lankaa, kiva metallilankasydän (tämän sisään täytyy pistellä jotain hetimiten!), hempeänvintagenvihertävää pitsiä ja upeakuosisia kangastilkkuja (juuri passeleita piskuisien yhdenylipistelyiden viimeistelyyn. Hmm, tai pitkään heitteillä olleeseen nukkekotiin...)
Isot, kauniit kiitokset Marille tyylikkäästä ja herttaisesta paketista!

Kyllä olivat kaikki lahjat niin mieleni mukaisia, ettei parempaa tohtisi toivoa!
Varmaan siis jossain vaiheessa jatkoa vielä seuraa, sillä pari vaihtopakettia tulee vielä, ennemmin tai myöhemmin, uskoisin. Tässä iässähän sitä malttaa jo odottaa...? :)

Sitten pikainen katsastus RistipistoHassutukseen.
Quick look to CJC:
Loppiaisena aloittamani Der Dieb -jänön pistelyosuuden sain eilen valmiiksi:

Der Dieb: Stitches finished, with Atalie threads.

Atalien langoilla pistelin, ja se tuntui sopivan erityisen hyvin tuohon porkkanaan. Tuli varsin aidon näköinen.

Saturday and mystery stitches:

Lauantain Hassutusaloitukseksi päätinkin ottaa jotain toistaiseksi salassapidettävää, joten siitä tämmöinen kuva:

Yesterday's Japanese cat:
Ja eilen aloitin japanilaista kattia:

Today's start is still waiting...
Eli tälle päivälle en ole vielä ehtinyt uutta aloittaa, kun on pitänyt kieriskellä lahjoissa :D. Illalla sitten.

Enolta sain onnitteluviestin, jossa hän muisteli taas syntymätalveni kireitä pakkasia. Silloin syntymäpäivänäni Vammalassa oli nelisenkymmentä astetta, Houhajärvellä ainakin.
Tätä päivää vietetään hieman leudommasti. Pinsiö on kosteana suoseutuna varsin koleaa, ja tonttimme on erityisen kylmässä paikassa, mutta aamulla oli "vain" 22 astetta pakkasta:

Ja päivällähän tuo lauhtui jo viiteentoista, mikä ei sitten tuntunutkaan enää paljon miltään :).

Loppiaisen pistely ja - pari vastausta...

2012-01-06T15:46:00.000+02:00

Loppiaisen aloitus, Der Dieb, ja eilisenkin aloitus on vähän kasvanut:

Today's CJC-start:

(Designed by Sylvia K. Design)
Yesterday's start has grown a bit:

Eilen saapui Sarilta houkutteleva paketti. Arvannet, että tämmöisen kanssa on vaikea elellä täällä, kun ei saa avata vielä, vaan vasta maanantaina:

- Heh, houkuttelevuutta lisää (upean lahjakääreen lisäksi) kortin viesti, että lahjan "teemana on teemattomuus" :D.

Ja sitten ne vastaukset: Niina kyseli edellisen postauksen kommenteissa, saako (järkyttävän alkutekijöissä olevaan, kirj. huom.) nukkikseeni kurkata. Tervetuloa vain! Laitoin linkin sivupalkkiinkin :).

Ja Anne kyseli, olisiko tarkempaa osoitetta edellisessä postauksessa esiteltyyn Parisienne-malliin, joka on - aivan oikein muistin - Aurellen freebie. Mutta kas, eipä ole Aurelle laittanut ohjekuvaan kuin blogilinkkinsä, joten valitettavasti en voi auttaa enempää, kurjaa :(. Aurelle on kyllä muistaakseni poistanut välillä ohjetiedostojaan - totta, siltä hänen freebie-sivuillaan näyttää, kävin kurkkaamassa - joten tämä malli on ehkä poistunut silloin jakelusta. Tai sitten se on siellä, mutten minäkään nyt löydä...

Pikkuista valmistakin

2012-01-05T10:27:00.001+02:00

CJC 3 (TheSamplerGirl's freebie) finished:

- So its place is on the outher wall of our dollhouse:

Eli kolmannen päivän ristipistohassutus valmistui nopsasti ja pääsi nukkekotimme ulkoseinälle, päätykolmiota koristamaan. (Omien seinien tila kun alkaa olla pian loppuunkäytetty :D.)

CJC 4, Seasonal Stackup (Rainbow Gallery), and CJC 5, PMS Subversive Sampler (Kell Smurthwaite):

(I added text to Seasonal Stackup, and sew a carrot-shape button to snowman's face.)
Eilinen ristipistohassutus, Seasonal Stackup, on pistojen osalta valmis. Kun sain kuvan pisteltyä, tuntui, että jotain vielä puuttuu. Niinpä lisäsin siihen tuon pistellyn tekstin, ja nyt se on aika kiva. Taidanpa viimeistellä tämän jo tänään...
Tämän päivän hassutus on luonnollisesti vielä ihan alkutekijöissään. Se on joka tapauksessa tuo mielestäni aika hauska (heh, riippuu kai, koska sen lukee...) PMS-pistely.

And then my birthday present to Mari:
Mari vietteli synttäreitään (onnea!), ja osui vaihdossa saamaan lahjan minulta. Meillä on lähitulevaisuudessa vintageaiheinen privavaihtokin, ja se oli niin tiukasti takaraivossani, että lahjan keksiminen oli aikamoisen pohdinnan takana.
Vintage-teemaa päätin kuitenkin tässäkin käyttää, mutta vähän eri vuosikymmeniltä kuin suunnitteilla oleva tuleva vaihto. Pistelin vihkoon kannen:

Käsinvärjätylle, lilalle evenweavelle Atalien käsinvärjätyllä langalla. Pistelymalli on muistaakseni Aurellen freebie. (Pariisi-aiheethan ovat myös Marin mieleen.)
Kustomoin vihkoa vähän muutenkin, vintage-tyyliin:

Ja mukaan laitoin:

Mari tykkää lilasta, mutta vaihto tuppasi kääntymään ihan väkisin marjapuuronpunaisen suuntaan. Mistähän sekin nyt sitten johtuu... Tuo monogrammikirjanen on mielestäni tosi kiva ja monikäyttöinen; siitä löytyy monogrammi kaikille etu-/sukunimiyhdistelmille. Pikkutilpehöörit sopinevat vaikkapa nukkekotiharrastukseen - tai sitten muuhun :).

(Ai niin, ja vielä Marelolle tiedoksi: minun pakettini on tullut ja odottelee maanantaita! ;))

CJC 2 and 3 - and a Pretty Exchange -packet!

2012-01-03T12:10:00.003+02:00

My second CrazyJanuaryChallenge -project, all stitches done:

The Sampler Girl -design, Jane Austen -verse, how else? :) (I chose colours I like.)
And then the third start... I simply had to pick up this one today:

Because of the TV-serie: the first part of the second production period in Finnish TV tonight ;).

Toisen hassutusaloitukseni pistelyosuuden sain siis valmiiksi, kolmatta aloittelen. Ihan "pakko" oli valita Downton Abbey -teksti, koskapa sarjan toinen tuotantokausi alkaa tänään tv:ssä. Epookkien ystävänä se on tietysti katsottava ;).

And now the beautiful SWAP that I got today, from my secret friend (in this SWAP)! So lovely, wintry stitched "window" and beautiful goodies with it. I love them all. Many, many thanks, my friend:

Eli tässä tämä suuri ilonaiheeni tälle päivälle, Vaihtuvat vuodenajat -vaihdon ihana posti:

Vielä salaisena pysyttelevä ystäväni lähetti minulle talviaiheisen vaihto-osuuden, jossa siis kaunis talvimaisema, jonka ideana on ikkuna (ihana ajatus!), ja aivan ihastuttava, iloinen ja luminen malli. Ymmärsinhän oikein, että ihanaisen suunnittelijan Isa Vautierin mallista on kyse?

Oi-oi, ja mahdottoman upeat ihanuudet kylkiäisinäkin: linnunpönttöaiheinen pistelykitti (upeat sävyt langoissa, kangas on niin kaunista ja lumihiutaleripustin: ah!), suloinen lintuaiheinen ripustinkin lisäksi ja kaunis turkoosinsävyinen kynttilälyhty.
Ystäväni kertoi, että vaihto oli hänestä yllättävän vaikea, mutta nämähän ovat niin nappiin, ettei enempää olla voi!
Enpä tosiaan muista, mitä laitoin ennakkotietoihini mieltymyksistäni, mutta samat tykkäämiset pätevät kyllä näihin vuodenaikajuttuihin kuin muihinkin. (Eli samat tykkäämiset, kesät-talvet :).) Ja niihin ehdottomasti kuuluvat mm. linnut, metalliesineet (eli kylkiäiset ovat ihan täydellisiä :D) ja kaikki sinisen sävyt.
Oikein kauniit kiitokset todella ihanasta lähetyksestä!
Tämä nyt todella sulostuttaa mahakipuista päivääni. (Tuskinpa on vatsatauti, koskapa muilla ei ole. Hmm, ei taida laktoosi-intolerantikon massu tykätä jouluisesta suklaan mässytyksestä... Sainpahan taas opetuksen. Muistan tosin hämärästi samansorttisen opetuksen menneiltäkin jouluilta, mutta miten se ehtiikin unohtua vuoden aikana?)

Hassutellen

2012-01-02T10:55:00.000+02:00

My first - and second - CJC-starts:

And as you see, the first one, "little sea-bathing", is now stitched! So I started that other one yesterday, too. I'm so glad I chose these tiny and easy designs, this year :).
By the way, I used hand-dyed fabrics and DMC- and Atalie-threads.
Both designs are lovely freebies from The Sampler Girl.
(You can check my plans for this CrazyJanuaryCallenge from here.)
Eli ensimmäinen ja toinen RistipistoHassutus on aloitettu, ja ensimmäinen tuli jo pisteltyä valmiiksi eilen. Aloitin siis toisenkin samantien, ja pääsin jo noin pitkälle: mallin teksti ja miehen takki on jo pistelty :D.
Molemmat pistelykankaat ovat käsinvärjättyjä, kellertävä pieniruutuista (itse värjättyä) aidaa, sinertävä pellavaa.
Ja mallithan ovat valloittavia The Sampler Girlin freebie-malleja.

Just in the midnight between 31.12.2011 and 1.1.2012 I finished this plastic canvas Santa (Dimensions):

Juuri ennen puoltayötä, uudenvuodenyönä, valmistui ylläoleva Dimensionsin joulupukkikoriste.
Kyseessä on kitti, jonka sain vuosi sitten, mutta aloitin sen vasta tänä jouluna.
Pistely tehtiin plastic canvasille, joka ei oikeastaan ole yhtään hullumpi alusta pistellä, vaikken muuten muovista niin tykkääkään.
Pukin takana on soittolaite, joka piipittää sikermän joululauluja. Ääni on tosi terävä, joten eipäs painella sitä kovin usein :).

Käsityökirjallisuutta

2011-12-31T12:21:00.000+02:00

Heh, ostelin ihan häpeämättömästi itselleni joululahjaluettavaa - olin omasta mielestäni ollut niin kiltti :D.
Noh, todettakoon, että nuo Violariumin alennusmyynnit tulivat vähän extrana: nythän sieltä piti shoppailla, kun kohta ei voi - eipähän tarvitse sitten katua, ettei tullut ajoissa osteltua :D.
Selittelyt sikseen ja mallien kimppuun!
A mon ami Pierren 3 ihanuusmallia:

Isohkoja kaikki, mutta tuommoista sampler-tyyliä, mistä on helppo irrotella yksityiskohtia pienempiin pistelyihin. Tavallaan yksi malli on siis jo kokonainen kirja!
Ja kappas vain, mitä löytyikään oikealla ylhäällä olevan mallin yhden arkin kääntöpuolelta:

O-monogrammi, jee!

Nämä tilasin ihan tavallisesta kirjakaupasta jo aiemmin syksyllä, mutta säästin itselleni joululahjoiksi, eli avasin vasta aattona:

Vasemmanpuolisessa All Creatures -vihkosessa on kansikuvan vauhdikkaiden, juoksevien koirien lisäksi muitakin vietävän ihania, primitiivisiä malleja:

Sunbonnet Suet näyttävät olevan tilkkuilijoiden suosiossa. Ihastuin näihin pisteltäviin versioihin kotitalousaiheiden vuoksi, joissa silitetään, pyykätään, leivotaan, siivotaan - ja käydään sunnuntaina kirkossa:

Sitten tämmöiset kirjaset, niinikään taviskirjakaupasta:

Vasemmanpuoleisessa on hauskasti oivaltavia tekstillisiä tikku-ukkomalleja, keskimmäinen on aika amerikkalainen, mutta kannen Halloween-sampleri ja sisäsivuilla oleva linnunpelätti ovat kivoja.
Oikealla näkyvässä lintuaiheisessa vihkosessa on kannen ihanan kardinaalin lisäksi nämä mallit:

Yksi joulusukkamallikirja minulla jo olikin, mutta kun tätä toistakin löytyi taas varastosta (viime jouluna oli loppunut), piti sekin saada itselle:

Ja tuo talven värit -kirja on ollut hankintahaaveissa jo jonkin aikaa. Nyt tuli sekin ostettua, kun oli Violariumissa kohtuuhintaan saatavilla.

Ja lisää, muuta käsityöaiheista:

Siis robottiamigurumeja, Tildan talvikirja ja helpoksi luvattuja ompeluvinkkejä.

Ja vielä muutama lehti Violariumin tarjouksesta, kun puuttuivat entuudestaan kokoelmista:

Ja sitten ostin kirjan ihan vain sen vuoksi, kun se on niin huippukaunis:

Että kyllä nyt on, lukemista ja tekemistä :D.
Ja Violariumista toki tarttui mukaan aimo nippu lankojakin, ja lisää on vielä tulossa - ja pistelykangasta... Haikeudella ajattelen Suomen parhaan pistelykaupan lopettamista, mutta tulipahan hyödynnettyä melko lailla maksimaalisesti niin kalenteritarjoukset kuin nyt loppuunmyyntikin :). Nyt ei muuta kuin toivottelen ex-kaupantäti-Lennulle lykkyä uusiin haasteisiin!

Huomenna alkaa, vuoden 2012 myötä, jälleen uusi ristipistohassutus. Tänään on siis aika "terotella" saksia ja neuloja.
Nyt siihen on ainakin meikäläisellä runsaasti aikaa, sillä teloin eilen oikean jalan jalkaterän. (Potkaisin sen pahasti päin - kuinka ollakaan - kirjoja täynnä olevaa laatikkoa, joka ei siis antanut tuumaakaan periksi, joten jalka antoi - vähän...) Ukkovarpaan viereinen akkavarvas mustui, muttei sentään pois pudonnut, ja jalkapohja on turvoksissa. Tänään - ja oletettavasti huomenna - ei siis laiteta kenkää jalkaan, vaan pistellään. Onneksi on viikonloppu ja isäntä ehtii hoitaa piskinkävelytykset. Hiukka harmittaa, kun ulkona paistaisi vihdoin aurinko, mutta voinhan mennä seisomaan pihaan ja nauttimaan säästä - tosin ilman oikeanpuoleista kenkää :D.

Joululahjani tyttärelle

2011-12-29T13:02:00.000+02:00

Pistelin tyttärelle joululahjaksi pinkeepin:

Malli on Joan Elliottin kirjasta Bewitching Cross Stitch, ja pistelin sen käsinvärjätylle evenweavelle. Taustan kiehkurat on kirjottu helmin, minkä näet, kun klikkaat kuvaa isommaksi.
Kuvan oikeassa yläkulmassa näet työn taustakankaan.
(Jos työ näyttää jonkun silmiin tutunoloiselta, tämä oli minulla mukana Kirsin järjestämässä pistelypikkujoulussa :).)

Tyttö toivoi joululahjaksi myös pipoa ja tumppuja, neuloin tällaiset, sattumoisin sävysävyyn pinkeepin kanssa:

Langat ovat Dropsia, ja pipon perusmalli on niinikään Dropsin sivuilta, mutta vaihdoin - sinänsä kauniin - pitsimallin lämpimämmiksi palmikoiksi.
Tumput ovat takaraivossa tallella olevaa perusmallia ja myös Dropsin langasta neulotut.

Huom. ystävät, joita Sarille pistelemäni joulukoristeen malli kiinnosti, löysin sinne linkin vihdoin. Kurkkaa siis edellinen postaus :).

Joulutunnelmia

2011-12-27T13:19:00.003+02:00

Pikainen päivitys, ennen lounaanvalmistusta. Eilen meilläkin nimittäin oli sähkökatkos (kiitos vain kysymästä, Kirsti :)), "vain" yhdeksän tuntia, n. klo 13-22. Perhe jäi siis ilman lämmintä ruokaa, ja jääkaappiakaan ei uskaltanut enää illasta juurikaan aukaista, että edes auttava viileys säilyisi. Niinpä tänään olisi hyvä saada lämmintä murua rinnan alle, jos vain sähköpalvelu pelaa. Ulkona nimittäin tuulee edelleen varsin navakasti.

Muuten joulu sujui rattoisasti ja - niinkuin sanonta kuuluu - perinteisin menoin. Kävimme koko perheellä aattohartaudessa Pinsiön kirkossa (tai no, Patsku jäi talonvahdiksi). Itse heräsin tapani mukaan jouluaamuna kuuntelemaan myös tv:n joulujumalanpalveluksen, ja kävin sitten kyläkirkkomme joulujumalanpalveluksessa klo 10 (isäntä suntioi).

Ei eilinenkään päivä, sähköttömänäkään, hassumpi ollut. Sytytimme paljon kynttilöitä ja istuimme lasten kanssa olohuoneessa lukemassa koko päivän.

Vähän joulutunnelmia, joulupukki oli ystävällinen ja runsaskätinen:

Patsku sai joulupukilta röhisevän possulelun. Alhaalla oikealla on tyttären lahja isännälle, itse taiteltu paperitähti.

Aattona sain avata Sarin valmistaman joulukalenterin viimeisestä luukusta iloisen "Noel"-pistelyn, kauniita pistelykankaita ja arkin ihania siirtokuvia:
Tuo siirtokuva-arkki on aivan mahtava juttu: suojelusenkeli ja ompelukone samassa arkissa :D!
Ja aivan vietävän ihanaa tuo vihreä, kimalteleva aidakangas!

Minä pistelin Sarille aatoksi tämmöisen koristeroikon:

(Oikealla siis koristeen taustakangas. Kuten näkyy, hiukan optimistisesti toivottu tuo luminen joulu :).)
(EDIT: Koristeen malli on freebie täältä).
Koristeen kaveriksi kääräisin pakettiin palan Tilda-ruusuja, Isa Vautierin pistelykitin ja pitsikoristeita:

Joulukalenterimatka Sarin seurassa oli todella hauskaa. Ja helpotti kovasti joulunodotusta :). Kiitos, Sari!

Ja mitäs muuta se pukki toikaan...:

Sydänkorun ja hanskat oli (joulupukin kanssa) minulle hankkinut äitini, termoskannu oli isännältä (pikakierrätystä: isäntä sai kannun työpaikalta, minä häneltä :D), anoppi oli tilannut minulle Suuren Käsityölehden vuosikerran, tytär antoi askartelemansa lankaenkelit. Ompelemansa pannulapun tytär antoi isännälle ja minulle yhteiseksi :).
Kiitokset myös naapurintädille, joka poikkesi aattona tuomaan varpuluudan, lapsille namia ja herkullisia lusikkaleipiä!

Päivittelen lisää joululahjajuttuja jossain vaiheessa myöhemmin, mm. tyttärelle tekemäni lahjat ja ne ihanat "joululahja"ostokset (käsityökirjat), jotka ostin omaksi ilokseni :).
Nyt täytyy mennä kokkailemaan, kun vielä on sähkö :D.

Rauhallista joulua!

2011-12-24T10:11:00.001+02:00

"Heinillä härkien kaukalon":

"En mä ole, lapseni, lintu tästä maasta":

"Jouluyö, juhlayö. Päättynyt kaik' on työ":

Aatonaattoa!

2011-12-23T14:47:00.002+02:00

("Aatonauttoa", sanottiin meilläpäin :).) Enkelikuoro kasvoi kultatukkaisella, virkatulla enkelillä:

Jokohan kohta olisi valmista? Pian lauletaan:
"Gloria in excelsis Deo!"

Meillä kuusi vielä nojailee ovenpielessä. Kunhan isäntä tulee ruokakaupasta kinkku kainalossa, saa laittaa puun kuusenjalkaan ja kantaa sisään.
Minä vielä mietin, paistaisinko kinkun yötä vasten vai aamulla vasta... (Heh, meinasin kirjoittaa "vatsa" :).)
Joulusaunan vuoro on jo tänään, sillä huomenna on paljon touhua.
Ai, miten nautinkaan tästä yhdessäolosta lasten kanssa :)!

Aatonaatonaattoa!

2011-12-22T16:33:00.002+02:00

Heh, lapset ihmettelivät noita aattoja... :) Joulukalenteriasetelmassamme hämmästellään puolestaan enkeliä:

Tänä jouluna virkatut joulukalenterihahmomme ovat saaneet helmisilmät, mutta enkelin halusin jättää näin. Raamattuhan kertoo enkelien hahmosta varsin vähän: valkeista vaatteista mainitaan, samoin nuorista miehistä. Enkelin ulkonäkö lienee kuitenkin sivuseikka, oli sitten arkienkeli tai suuri pyhän kohtaamiskokemus?

On tullut nyt joulua odotellessa kirjoiteltua milloin lempijoululaulusta, milloin lempiaforismista. Lempienkelitarinani on tämä:

Äiti ja lapsi tulevat hissistä porraskäytävään. Lapsi: "Äiti, siellä oli enkeleitä." Äiti: En minä mitään nähnyt." Lapsi: "Ne katsoivatkin minua, eivätkä sinua!"

3 nuorimmalla oli tänään joulujuhla; lukiolaisella näytelmäesitys ja joulupuuro, 2 ala-asteikäisellä perinteinen joulujuhla, johon isäkin pääsi mukaan. (Minä jäin esikoisen kanssa kotiin. Ääniyliherkkä esikoinen kun ei kestä sitä touhua ja hyörinää joka todennäköisesti tuommoisessa juhlassa on.

Sitäpaitsi meidän lapset olivat mukana laulamassa lumiukkolaulua, jota minä en olisi tainnut kestää ollenkaan. Minähän parun jo pelkästä laulusta, saati sitten, kun oma jälkikasvu sitä olisi vielä laulamassa :).)

Todistuksistakin tuli hyvä joulumieli, kuten myös tytön saamasta Maamiesseuran stipendikirjasta!

Tytön kummitäti poikkesi. Valmistelimme asiaa koristelemalla tytön kanssa pipareita ja muovailemalla marsipaanipossuja:

Pienempi ja elävämmännäköinen possu on tytön muotoilema, hätäisempi ja pulleampi minun :).

Valmis piparikoristeaine oli ihan liian jäykkää, eikä pehmennyt kunnolla edes tuubia kuumassa vedessä liottelemalla. Tyttö ehdotti, että tehdään koristeaine itse, mutta en nyt antanut periksi, koskapa tyttö on tuommoiset koristeaineet anopilta lahjaksi saanut - tokihan ne käytetään :).

Meidän Patsku ottaa jouluntulon iisisti:

Tämmöinenkin paimen - ja kylän tulilla on oltu :)

2011-12-21T14:50:00.001+02:00

Meidän joulukalenteriimme kuuluu ilman muuta koira:Koiraihmisen kalenterissa - ja sydämessä - sillä on paikkansa. Ja onhan se ensimmäinen ihmisen kesyttämä eläin, joten eiköhän semmoinen seimenkin lähettyvillä saattanut liikuskella.

Viime sunnuntaina kylämme metsästysseura järjesti perinteisen Eläinten joulurauhan julistus -tilaisuuden, kuulemma jo miltei kahdennenkymmenennen kerran. Lämmintä ja sohjoista oli, mutta silti kaunista ja lumistakin:

Ohjelma oli taas tuttu ja tunnelmallinen. Joulupukki tuli pimeää, lyhdyin valaistua tietä metsästysmajalle, jakoi lapsille (ja aikuisillekin :)) karkkia ja jutteli mukavia.
Yksi naapureistamme soitti viulua, toinen lausui eläinten joulurauhanjulistuksen. Lopuksi laulettiin viulun säestyksellä Maa on niin kaunis. Ihana ilta!
Kun pokkarikamerasta tuon kuvan tulostin, sieltä löytyi vielä kuva kesäisemmiltäkin tulilta:
Tämä kuva on rosvopaistin teosta syksyltä. Kylällä järjestettiin rosvopaistin teosta "pikakurssi" teorialuentoineen. Muistaakseni siitä noin viikon päästä oli ohjelmassa talkoot käytännön toteutuksesta: kaivettiin kuoppa ja vuorattiin se kivillä.
Paistopäivänä lämmitettiin tulella pohja. Illalla isäntä ja esikoinen kävivät murkinalla. Minun täytyy tunnustaa, etten kyennyt. Tykkäsin niin niistä karitsoiden määkimisistä tuossa naapurin pihalla... Noh, minä olen tämmöinen herkkis. Ymmärränhän toki sen, että vaikka tämän karitsan elämä oli lyhyt, se varmasti oli hyvä.

Tänä aamuna kävimme Aitoossa esikoisen joulujuhlassa, joka oli ihana ja mieltä herkistävä, kuten niillä on tapana olla.
Äsken sain mieltä kohottavan tiedon: huolenaiheeni on keventynyt, ammattiapua on sinne saatu/huolittu. Esirukoukset varmaan auttoivat.
Pitikin kertomani, miten eräs ent. kollegani kertoi joskus, että hän tietää varman tavan saada valittajat hiljaiseksi. Joskus, kun joku oikein valittaa, hän sanoo, että: "Kuule, minä rukoilen sinun puolestasi."
Tähän kuulemma yleensä vastataan: "Ei tarvitse, ei minun asiani sentään niin huonosti ole!"
Eikös tuossa asenteessa olekin jotain hyvin suomalaista? Semmoista, kun siinä Nopolan kirjassa, että: "Ei tehrä tästä ny numeroo." :)

Jaettu kuorma

2011-12-20T15:02:00.001+02:00

Jos jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, jaettu kuorma ei onneksi ole kaksinkertainen kuorma, vaan tuskinpa puoltakaan alkuperäisestä :).

Tänään itämaan tietäjämme saivat seurakseen kuormajuhtansa, kameli-kemelin:

Enpä tiedä, mahtaako tuo olla poikanen vielä, kun on niin keskenkasvuinen. Mutta matkahan on pitkä, joten jospa se ehtii reissun aikana kasvaa? Katse on ainakin hyvin palava, ja hymyssäsuin se selvästikin kulkee.

Kiitokset annan siitä, että olette vastanneet eiliseen pyyntööni; heti mieli keveni, vaikkei itse asia muuksi muuttunekaan. Mutta hyvällä mielellä sitä on sitkeämpi, vai mitä? :)

Pistelin samantien Marilta joulumuistovaihdossa saamani oravakitin. Pistelykankaan vaihdoin pienempirakenteiseksi ja tuommoiseksi käsinvärjätyksi:

(Kankaan sain syksyvaihdossa Joanilta.)
Mielestäni oravasta tuli varsin söpö, ja se päätynee joulukuuseen, vaikka sillä onkin syksyinen taustakangas ja tassuissa mansikka.
Kitistä jäi jäljelle sen verran lankaa, että alkuperäisellekin kankaalle sen voisi vielä pistellä.
Mukavasti pistely sujui, kunhan alkuun pääsi. Ohjeet olivat - hups vain - kokonaisuudessa venäjäksi, värikartat ja kaikki, mutta helpostihan nuo osasi päätellä, kunhan vähän silmitteli :). (Mari kertoikin ostaneensa kitin Virosta, eli ihmekös tuo. Siellä taidetaan vielä olettaa, että kaikki virolaiset osaavat venäjää? Osaavatko, muuten, tiedättekö?)
Oravat ovat kivoja. Tuota pistellessä muistelin lapsille, että ala-asteella minua muutamaa luokkaa alempana oli tyttö, jonka nimi oli Outi Orava. Mielestäni hänen nimensä oli kuin satua, mutta ihmekös tuo, kun äitinsä oli kirjastonhoitaja.
Opiskeluaikana muuten samalla kurssilla kanssani oli Anni Tanninen. Eikös sekin ole ihan satumainen nimi?

Eilen sain postilaatikkoon Ritun lähettämän kivan paketin.
Kuoren päällä oli lempijoulusitaattini (huomaatkos: lempijoululaulun, lempijoulurunon yms. lisäksi voi siis olla semmoinenkin), Tove Janssonilta: Mitä pienempi on itse, sitä suurempi joulu tulee.
Niinpä tuo täytyi heti avata! Katsopas, kun kivan, talvisen kortin lisäksi tuli hauska tulitikkurasiasysteemi, 4 askin rasia:

Nyt, kun muistaisi, antaisi noita ensi vuonna joululahjaksi sukulaisille! Tuo idea on niin kiva, ja käy tietysti esim. joulukalenterinkin kokoamiseen.
Puhumattakaan siitä, että leipova tytöntylleröinen rasian kannessa nosti hymyn huulille; kiitos :).
Juuri sopivasti: meillä onkin tänään piparinpaistopäivä!

Tänään pakkasin lasten ja isännän joululahjoja. Vielä jokunen odottaa postissa noutajaansa. Omiakin, itselle tilattuja lahjoja, on tullut, mutta visusti olen laittanut itseltäni piiloon, enkä yhtään ole kurkkinut!

Jouluviikon maanantai

2011-12-19T12:51:00.000+02:00

Lahjat on koottu, mirha (mirhami) on mukana:

Minulla on lahja-asiat vielä hieman kesken, mutta eiköhän se tästä.

Kerronpa teillekin, mitä paketoin Sarin eiliseen adventtisunnuntaikalenterin luukkuun:

- Jotain pinkkiäkin siis vaihteeksi, noissa mukana olevissa helyissä, Sarille, joka siitä pitää :). Langan sävyn nimi on muuten joulunalusaikaankin sopivasti Angel Wing.

Minä itse tietysti tykkäsin erityisesti tuon flat fold -pistelyn tekemisestä, vaikka se pienenpientä olikin, teksti kun on mielestäni aika hauska.

Nytpä täytyy tunnustaa, etten jaksa etsiä tuon pistelyfreebien lähdettä tähän hätään, ehkä joskus myöhemmin.

EDIT:

Flatfoldin ohje löytyy cyperstitchereiden sivuilta.
Suunnittelija Nona Martherne, malli "Dear Santa" täällä.

22. jouluku

Pääni on aika tavalla kaoottisessa kunnossa lauantain kokemuksen jäljiltä - joka tuli ihan "pyytämättä ja yllättäen". Valitettavasti en varmaankaan voi kertoa julkisesti tämän enempää, mistä on kyse. Lapsiani, miestäni, minua - tai koiraa - ei onneksi vaivaa mikään, mutta läheltähän tuo liippaa, ja mieltä raskauttaa, kunnes saadaan asia jotenkin järjestykseen...

Itsensä täytyisi tässä koota, kun pitäisi saada lapsille joulu pystyyn joka tapauksessa - ilman, että minä koko ajan vollotan, tai muuten pilaan tunnelman...

Nyt taitaisin pyytää esirukouksia joululahjaksi. Niille olis nyt käyttöä...

Hyvää alkanutta jouluviikkoa!

Hyvää 4. adventtia

2011-12-18T10:12:00.000+02:00

Tässä olen pyörällä päästäni, kun Blogger on näemmä keikauttanut asetukset uusiksi, enkä meinaa osata käyttää tätä. Mutta yritetään...

Tänään on siis 4. adventti, joka on kuulemma omistettu yleensä raskaana olevalle Marialle. Meidän joulukalenterissamme on itämaan tietäjien kööri haalittu kokoon. Oikeastihan heidän määräänsä ei Raamatussa mainita, mutta tuttu tapa on ajatella, että koska lahjoja oli 3, myös tietäjiä on 3. Meillähän kaikkia lahjoja ei vielä ole hankittu:

Tänään sain avata Sarin kokoaman adventtisunnuntaikalenterin 4. luukun, joka oli pakattu somaan lumiukkopussiin, saatteenaan lumiukkokortti:

Pussista paljastui mitä kaunein pellavalle pistelty lumiukkokoriste:
Ihanan hyväntuulinen pistely tämä, ja lumiukko niin hauskan muotoinen! (EDIT: Malli LHN:n He's A Flaken (All dolled up-series) - Aivan loistava malli!)
Liitin taas kuvan oikeaan yläkulmaan pikkukuvan koristeen taustasta; sekin on niin viimeisenpäälle ajateltu pistelyyn sopivaksi, lumihiutaleineen, kuusenhavuineen ja punaisine nauhoineen kaikkineen.
Lisäksi paketissa oli aina tarpeellisia, laadukkaita lankapuolia (nämä muoviset ovat minusta parhaita) ja kauniin lumen-/jäänsävyiset DMC:n Colour Variations -langat.
Toivottavasti nämä lumensävyt enteilevät parempia talvikelejä. Eilenillalla saimme nimittäin uutta, valkeaa lunta, joka näyttää tämän päivän vesisateissa sulavan saman tien pois...

Kiitos, Sari, tosi kivasta ja nätistä kalenteripaketista; vielä on yksi aatoksi jäljellä! Nämä sunnuntaipaketit ovat kummasti helpottaneet joulunodotusta ;).

Tasan viikko aattoon

2011-12-17T18:22:00.001+02:00

Aika kerätä lahjoja kasaan? Tietäjät pakkaavat kameliensa kyytiin kullan ohella suitsuketta:- Onkin suuri lasipullo, melkein korin kokoinen :). Eikä siis mitään hippihörhöilyhommia, vaan pyhää tuoksua. (Voiko tuoksu olla pyhä, mitäs sanot?)

Pistelin ja lähetin yhdelle kivalle, avuliaalle kaverille tämän:Aliolkan suunnittelemista mainioista malleista löytyi tämmöinen enkeli. Tykkään hänen tyylistään, sopivasti yksinkertaistettua, silti koristeellista, ja mielikuvitusta runsaasti mukana.

Isäntä kiikutti maanantaina myös piffin postiin, joten pitäisi sen olla jo perillä. Vaikken saanut s-postiini vastausta, rohkenen silti julkaista, mitä lähetin:Eli samanmoisen enkelin:

- pistelin joulusukan koristeeksi. Mukaan neuloin tiskirätin ja laitoin tarrakortin.

Tänään poikkesimme Sastamalassa mummolakierroksella. Hissukseen alkoi sadella lunta, toiveissa on siis valoisampi keli (hanki auttaisi :)).

Perjantaita

2011-12-16T12:40:00.007+02:00

Joulukalenterissamme tietäjä, itäisiltä mailta, sai kollegan:Ja hei, nyt vihdoin joulumuistovaihdon saamiset! (Vauhdikkaasta postinmetsästyksestä voit lukea eilisen päivän postauksesta. Isäntä kyllä arveli, että jälkimmäinen uumoiluni oli totta: posteljooni oli huitomiseni huomannut ja paennut pelästyneenä paikalta...)

Olisin päivittänyt jo aiemmin, mutta myöhään eilenillalla en kertakaikkiaan enää jaksanut, eikä pimeässä kuvaaminenkaan ihan niitä helpoimpia hommia ole. (Eikä tietsikkavuorokaan ole 6 hengen ja 2 tietokoneen taloudessa itsestäänselvyys...)

Aamulla piti käväistä kirkolla juttelemassa Nokian Uutisten mukavan toimittajan kanssa kirkkomme tapuliprojektitalkoista. Tärkeä juttu, mutta otti aikansa, sekin.

Mutta NYT!

Sain siis isosti odotetun paketin Marilta; kiitos-kiitos, kiitos, ihana Mari!

Hän oli pistellyt minulle Lizzie Katen mallin kauniiksi "kellovetimeksi":Siinä on soma teksti, sisältö kohdallaan (oih, eikös siinä ole söpö seimikin? <3), taustakangaskin viimeisen päälle ajateltu, kaikki just niinkuin pitää, sydämmellinen kiitos, tämä on ihana! (Ja kyllä tykkään Lizzie Katen mallita - kaikenkokoisina ;).) Ihanasta pistelystä löytyy paljon onnistuneempi, herkempi ja selkeämpi kuva Marin omasta blogista, käy katsomassa! (Meillä kuvausolosuhteet ovat hämyiset ympäri vuorokauden...)

Pistely oli kietaistu tuohon kivaan paukkukaramellikääreeseen, joka näkyy seuraavassa kuvassa:Ylläolevasta kuvasta näet myös soman pilkkulaatikon, johon koko komeus oli pakattu. Laatikko oli vielä koristeltu vasemmalla näkyvällä sydämellä ja joulutekstiaiheisella puuvillanauhalla.

Paukkukarkin takaa pilkistää herkkupussi, ja tässä näet herkut, jotka Mari oli siihen pakannut:- Suklaata (luonnollisesti vintagekääreessä :D), suloisia huopasydämiä (ihanaa, lilanvärisiä!), kiiltokuvia ja söpönen oravakitti (sillä on mansikka käpälien välissä :)).

Nuo kaksi postikorttia ovat ihan täysiosuma!

Joulumuisto, jonka parilleni kerroin, oli nimittäin tällainen:

Lapsuuteni joulut vietin mummolassa maalla, mummon ja papan kanssa.
Paikalle olivat tulleet vanhempani - jotka arkisin asuivat kaupungissa, nuorin enoni (minua vain 9 v. vanhempi) ja pari nuorinta tätiäni, toinen Ruotsista asti, miesystävänsä kanssa.

Mummun harrasmieliset siskot kävivät myös, toivat tullessaan aina vanhanajan herkkupussin.
Tiedäthän, sellaisen, joita silloin jouluisin kouluissakin jaettiin.

Jouluun kuului ihana joulusauna: Pakkasessa kävelimme kylpytakeissa ja
saappaissa jäistä mäkeä rantasaunalle. Tähdet tuikkivat, enkä muista,
että ikinä olisi ollut kylmä.
Ja tietysti jouluun kuuluivat eläimet! Mummolassa oli pari ruskeaa
maatiaislehmää, Pulmu, tyttärensä Puikki ja myöhemmin sen tytär Pipsa,
ja pari kissaa, musta Misu ja harmaaraidallinen Niksu. Niitä
muistettiin tietysti aina jouluna, olivathan ne mummun sydäntä lähellä
muutenkin. Possukin oli, kesällä, mutten koskaan uhrannut yhtään
ajatusta sille, mihin se syksyn mittaan hävisi...
Pappa haki kuusen metsästä, ja koristelimme sen lippunauhoin ja
vanhanajan lasikoristein. Liikaa koristeita ei saanut olla, jotta
kaunis kuusi pääsi esiin.
Mummulan lämmitysuuneissa, 2 pönttöuunissa ja keittiön muuratussa
puuliedessä, paloi kotoisa tuli. Pappa istui keinutuolissa, minä leikin
uusilla leluillani kuusen alla. Muistan, että jonain jouluna sain
ainakin puisen nukenkehdon, mustaihoisen barbien ja romaniasuisen
vauvanuken. Sinä jouluna en olisikaan malttanut mennä lainkaan
nukkumaan, taisin lopulta nukahtaa leikkieni keskelle...
Joulukirkon touhut kuuntelimme radiosta, samoin joka jouluaatto
"Kynttilät syttyvät haudoilla" -ohjelman.
Joulunpyhinä ei menty mihinkään. Kaikki oli rauhallista, hidasta,
turvallista ja vakaata.

Sellaisen joulutunnelman minäkin haluan perheelleni vuosi toisensa
jälkeen laittaa,
terv. Outi

Nyt, eikä viidestoista päivä!

2011-12-15T16:30:00.008+02:00

... päättää reipas tietäjä, ja koppasee mukaansa korillisen kultaa:Ja sitten siitä eilen mainitsemastani joulumuistovaihdosta.

Tiedän jo, kuka paketin on minullepäin lähettänyt (varmasti se on kiva ;)), ja tänään se on jopa jo siinä postissa, missä pitääkin, mutta isäntä ei ole vielä ehtinyt kotiutua töistä ja hakea sitä kyläkaupalta, joten vielä pitää jännityksellä odottaa.

Tänään aamupäivällä kyttäsin sukankutimineni ikkunassa pari tuntia, jotta yhyttäisin posteljoonin ja pyytäisin häneltä paketin suoraan käteen. Kun hän sitten vähän ennen yhtä (pari tuntia myöhässä normiaikataulustaan) kaarsi postilaatikolle, vedin pikaisesti pinkit nokialaiseni jalkaani ja juoksin/liukastelin ovesta ulos, samalla vinhasti huitoen. Justiin meinasin päästä auton rinnalle, kun - posteljooni kaasutti tiehensä! Joko ympärilleen vilkuilematta, tai voihan se olla, että näki minut, ja peljästyi oudosti käyttäytyvää emäntää...

Ja niin jäi siis paketti posteljoonin autoon, jolla hän sen kyläkaupalle kiikutti: höh.

Esittelenpä siis tässä joutessani itse tekemäni joulumuistovaihdon, jonka tein Marialle.

Hän kertoi muistossaan lumisesta jouluaamusta, aamukahvista piparin kera, lämpimistä väreistä, ruusuista, rauhallisesta yhdessäolosta...

Muiston herättämän lämpimän tunnelman innoittamana pistelin hänelle LittleHouseNeedleworksin Season of Love -mallin:

- jota terästin hieman lisäämällä sydänkoristeen ja valkoisia helmiä. Alareunan sydämiin kokeilin valkoista DMC glow-in-the-dark-lankaa. Taustakankaassa on sitten niitä Marian muistossaan mainitsemia ruusuja :).

Pistelyn kylkiäisiksi laitoin Dragon Flossin Gingerbread Man -sävyä, ompelin pienen pussukan piparikankaasta lahjakääreeksi ja askartelin yksinkertaisen kortin, jossa on piparinsävyistä pitsileikkausta:

Korteista puheenollen sain tänään kauniin yllätyksen Ninnulta:Voi ihanuus, miten suloinen kortti! Siinähän on punaisten suosikkilintujeni lisäksi punainen mökki mäntymetsän laidassa - niinkuin meillä :). Kiitos, Ninnu, kylläpäs tämä lämmitti mieltä! Tällainen kortti on niin kiva, kun se tulee taatusti laitettua esille seuraavinakin jouluina.

Minä en noin hienoja kortteja tehnyt ollenkaan, enkä yhtään pisteltyä, tunnustan, mutta viime yönä kuoritin askarteluni kumminkin. Tässä niistä viimeinen menossa kuoreen, viime yönä puolen yön aikoihin:Olisihan niistä voinut kaikistakin kuvan ottaa, mutta tuppasi tulemaan hoppu - kuten joka vuosi: mikä siinä oikein on, kun joulu tulee kuitenkin joka vuosi samaan aikaan, eli ei varsinaisena yllätyksenä - joten sujautin kaikki heti kuoreen. Kas, nukkuminenkin kun on tärkeää ;).

Eikä tämä joulukorttihomma pidä missään nimessä olla mikään stressin aihe. Ei joka joulu ole tarvis lähettää kortin korttia, kyllä "äidin hommat on niin kiireiset" -laulu on tuttu joka perheessä :D.

Minäkin laitan kortteja lähinnä sukulaisille ja vanhoille kavereille, joihin tulee pidettyä arjessa ihan liian vähän yhteyttä...

Hyvää joulukorttienpostituksen aattopäivää!

2011-12-14T16:01:00.003+02:00

Eilen jouluseimelle köpsötteli härkä, jonka on jo kiire särpimään heinää: sentään vuorokausi jo tyhjin vatsoin! Niinpä tänään heinät härjälle:Ristipistovaihdon raportointi taitaa nyt jäädä huomiselle. Olettaisin, että siihen liittyi posti, joka oli noudettava kyläkaupalta? Isäntä lienee sen päivällä hakenut, ja kuljettelee sitä nyt pakussaan pitkin Tamperetta :). Jos se siis on se...

EDIT: Postipaketti oli joutunut hukkaan, mutta löytyi tänään Ylöjärven postista. Tuli siis vuorokausi ylimääräistä odotteluaikaa, että saadaan se tännepäin (Ylöjärven posti kun on jo kiinni). Kärsivällisyyttä siis koetellaan :).

Pif-postikin lähti maanantaina, mutta perillemenosta ei ole vielä kuulunut mitään...

Siispä paremman kuvamateriaalin puutteessa näytän, että pianonkansi on sentään avattu, vaikka ei montaa säveltä ole ehtinyt pimputtaa:Tässäpä minun kompakti näkymäni, lempipaikastani, kiikkustuolista, katsottuna. Pianon vasemmalla puolella käsityökirjat (pistelylehdet makuuhuoneessa - unilukemista, nääs ;), muut käsityölehdet isossa kirjahyllyssä yläkerrassa), pianon oikealla puolella piiloon jää töllötin, jota mieluusti tuijottelen käsitöitä tehdessäni. Varsinkin, jos tulee epookkia tai fantasiaa :D.

Mutta otsikostakin näkyy, mitä tänä ehtoona on syytä touhuta...

Lucianpäivää

2011-12-13T10:07:00.002+02:00

Jouluseimeemme ei tänään astu Lucia, vaikka hyvin voisikin, kristillisenä - myyttisenä - pyhimyksenä. Kaikkien jouluseimen hahmojenhan ei tarvitse olla 2000 vuoden takaisia (ks., kenet Juha Luodeslampi toivoisi seimiasetelmasta löytyvän :).)

Sensijaan joulunalusnäyttämölle köpsöttelee - lasten lelukorissa aikoinaan asustellut - härkä, joka...:
(... Jatkuu huomenna... :).)

Eilen kävimme laulelemassa kauneimpia joululauluja Pinsiön kirkossa. Pinsiön mieskuoro antoi perinteisen, tukevan avustuksen täpötäyden kirkon lauluriemulle.

Myös Heinillä härkien laulettiin. Yksi lapsistamme on aina rakastanut sitä laulua erityisesti, ja koskapa pappi (herttainen Kuusniemen Arja) kysyi lopuksi, tuntuuko jostakin, että joku semmoinen laulu on vielä laulamatta, jota ilman joulu ei tule, huikkasin kiireesti toiveen Heinillä härkien laulamisesta.

Oma lempijoululauluni on Hän seimessä nukkuu, joka onneksi on tänäkin vuonna Kauneimpien Joululaulujen lehdykässä. Siinä laulussa on parasta, että en pysty sitä itkemättä laulamaan :). Eilen tuppasi kyllä menemään poruksi koko joululaulutilaisuus; tämä liikuttumisherkkyys näemmä kasvaa vuosi vuodelta.

Tässä muuten mukava viitottu versio viimeksimainitusta laulusta. Pitääkin muistaa näyttää se puhumattomalle, viittovalle esikoisellemme ensi viikonloppuna :).

Meidän olohuoneessa, käsityökirjakaapin päällä, laulaa - ihan ympäri vuoden - paperinauhoista vuosia sitten askartelemani enkelikuoro:
Nämä enkelit ovat oikeastaan ensikosketukseni Pinsiöön. Tein ne ennen tänne muuttamistamme työväenopiston askartelukurssilla. Kurssi järjestettiin Pinsiön koululla.

Meillä tonttumuori yrittää neuloa ahkertasti pehmeitä paketteja pukinkonttiin:Kiirettä pitää. Joulun alla koulupäivätkin ovat joskus lyhempiä... Noh, muori valvoo sitten illalla vähän pidempään - ja nousee aamulla aikaisemmin :).

Sukkasillaan

2011-12-12T10:58:00.001+02:00

Joulukalenterimme lammaslauma tuli täyteen aamuhämärissä, kun näyttämölle saapui ujo lammas, joka mieluiten kurkkii paimenen takaa:Se on vähän kuin "pihalla", eikös vain? Minusta tähän lampaaseen on helppo samaistua...

Ja sitten se minun Sarille tekmäni 3. adventin luukku, pistelin joulusukan:Sukan pistelymalli on jostain Stoney Creek Cross Stitch Collectionin numerosta. Laitoin taustaksi sinistä tähdenlentokangasta, vaikka sininen ei käsittääkseni varsinaisesti Sarin väri olekaan. Kankaan teema vain sattui osumaan pistelyn lauseeseen:

"Everyone should have a star to wish upon".

Olen pistellyt pikkuhiljaa jo viime talvena aloittamaani Dimensionsin joulusukkaa:

Hissukseen se tosiaan etenee, sillä aina ilmenee joitain väliintulevia muuttujia, kuten vaihtoja, joululahjatoiveita yms. Mutta kiirekös sillä?

Mallikin on aika hitaasti etenevää lajia, vaikka pistellään 14 ct aidalle. (Vaihdoin alkuperäisen kimalleaidaan.) Pistot tehdään nimittäin välillä ristipistoilla, välillä petit point -pistoilla, välillä käyttäen kahta, välillä neljää tai viittä langansäiettä, välillä sekoittaen värejä jne. Tarkkana pitää siis hääriä :).

Jo 3. kynttilän aika!

2011-12-11T10:31:00.003+02:00

Joulukalenterimme lammaskatraan pääluku lisääntyi eilen kaksinkertaiseksi, joten työvoimaakin täytyy lisätä. Parrakas paimen sai apupojan:Parrakkaasta paimensesta puolestaan tulee aina mieleen - olenpa siitä aiemminkin turinoinut, mutta turinoinpa taas - että lempijoulurunoni on Yrjö Jylhän:

PYHÄ YÖ

Oli muuan Jooseppi Kirvesmies
oli siellä missä me muutkin,
jäi hältä vaimo ja kotilies,
ja vieri viikot ja kuutkin.
Hän harvoin kirjoitti Marjalleen
ja harvoin kirjeitä saikin,
mut jouluaaton kun ehtooseen
tuli säästi joukkomme harvenneen,
niin kuulla saimme me kaikin:

On poika syntynyt Joosepille
ja Marjatalle, ja Marjatalle !
Se syntyi mustimman orren alle,
on tuskin peitettä sille.

Me kaikki hengessä polvistuimme
ja lapsen vierelle kumarruimme
ja siunauksen luimme.

Ja monta paimenta parrakasta
lumessa valvoi ja vartioi,
ja vartioi sitä pientä lasta
petojen saaliiksi joutumasta-
maa, taivas kiitosta soi.

Ja Suomen korpien yllä hohti
nyt tähti suurempi muita,
ja me kaikki käännyimme sitä kohti,
ja meidät kaikki se kotiin johti,
se tähti suurempi muita.

Tuotapa en saata kyyneliin herkistymättä lukea/kuunnella, vaikken mikään perussuomalainen olekaan, mutta kaipa isänmaalliset aatokset ovat meille vihreillekin sallittuja?

Niinpä vain tulevat omat isoisät mieleen. Sekin, miten isänisä joutui sotaanlähtiessään jättämään raskaana olevan vaimonsa kattoa paikkaamaan, kun ei itse enää ehtinyt.

Minulla on se suuri etuoikeus, ettei kukaan läheisistä sukulaisistani menehtynyt sodassa. Mutta kyllä se niin totta on, ettei sieltä varmasti kukaan vammoitta kotiutunut. Lapsena sain usein kuulla äidinisän muisteluita nälännäkemisestä ja ruhjotuista vihollisruumiista piikkilanka-aidoissa...

Suonette anteeksi groteskit adventtimietteet. Mutta saapi näitä muistella, muutakin kuin 6.12. ... Joulunaikahan se herkistää näihin menneiden sukupolvienkin muistelemisiin.

Mutta hei, sitten kevyempiin ja ihaniin asioihin!

Sain avata taas tänään Sarin kokoaman adventtisunnuntaikalenterin luukun:

Niin somasti oli pikkusydämin koristeltu paketti, ja hauska lumiukkokortti! Sarilla oli selvästi korkeampaa ennakkotietoa lumentulosta, nythän sitä vihdoin on. Vaikkei valitettavasti tuota ihanaa pakkaslunta, joka Sarin tekemässä kortissa kimaltelee.

Ja tänäkin sunnuntaina sain suloisen pistellyn koristeen, ihana punarintanen:Erittäin tyylikäs tuo ripustussysteemikin, helmineen kaikkineen.

Ja jälleen kerran luukun sisällön runsaus löi ällikällä: syvänsinistä aidaa (väri ei valitettavasti toistu kauniisti kuvassa, valaistusolosuhteet ovat niin huonot), semmoista, johon punarintakin oli pistelty, ja 3 kaunista DMC-metallilankaväriä. (Monet ovat huokailleet DMC-metallilankojen käytön vaikeutta. Lankavahalla - Thread Heaven - ja leikkaamalla riittävän pieniä pätkiä homma hoituu kyllä. Metallilangat antavat kivaa säihkettä työhön.)

Kuvassa näet myös Sarin pistelemän koristeen kauniin viimeistelykankaan. Tämän voi hyvin ripustaa kuuseenkin, kun työ on kaunis molemmin puolin.

Kiitos, Sari, upeasta 3. adventin luukusta. Mitenkähän sitä tottuu joulun jälkeen taas lahjattomaan aikaan? :)

Omatekemän luukun taidan julkaista täällä huomenissa vasta. Nyt on kiiruhdettava antamaan seuraavalle vaihdolle viime silausta - ja annettava nuorellemiehelle tietsikkavuoro :).

10. joulukuuta - jouluostospäivä

2011-12-10T16:07:00.002+02:00

... mistä syystä en sitten toimertunut joulukalenterin päivitykseenkään ennen kuin nyt, kotiutumisen, kebabin syömisen, lahjojen lajittelun ja Gilmoren tyttöjen jälkeen :).

Ihmisen ei ole hyvä olla yksin, eikä lampaankaan, varsinkaan kylmällä. Eilen oli hyytävä myrskytuuli, tänään satelee räntää, reippaan tuulen mukana. Niinpä lammas sai seimiasetelmaan lajitoverin, lampaankylkeään lämmittämään:Kuluvalla viikolla ilahdutin itseäni pienellä pikkujoululahjalla. Poimin ostoskoriin Violariumin ihania kalenteritarjouksia, Tralalan malleja:Parisiennen tiesin haluavani heti, kun näin sen Katrin messuostosten joukossa. Se on hauska pari aikaisemmin tekemälleni Con Monden Pikku pariisittarelle.

Tuota joulutyynyä olen himoinnut siitä asti, kun sen Violariumin sivuilla näin, ja päätin, että nyt on aika! - Ja usko tai älä, mutta sain nyt vasta aikaiseksi ostaa tuon kokeshi-mallinkin, vaikka olen sitä toki jo pitempään katsellut. Oivalsin nimittäin, että eihän noita ole pakko tehdä pipertäen yhden yli, vaan voisin tehdä sekä joulumallista että kokesheista ihan isot, pitkämäiset tyynyt, ja niistä tulisi varmaan hauskat, vai mitä?

Haaveilen aloittavani tuon joulumallin jo joulunpyhinä, vaikka tuskin sitä ehdin valmiiksi saada. Tunnelmoin jo, että tuon pisteleminen kiikkustuolissa kuusen katveessa olisi aika mukava elämys :).

Postista on tullut tasaisin väliajoin pistelylukemista, viimeksi Cross Stitch Gold, josta minulla on vuosikertatilaus, ja irtonumerona ostettu Borduurblad:CS Goldin kannessa oleva geishamalli olisi muuten kiva, mutta kasvot eivät ole oikein japanilaiset. Jos tuon tekisi, piirteitä pitäisi vähän muuttaa, mutta eipä tuo varmaan mahdotonta olisi. Vähän vain kasvoihin soikeutta lisää.

Joskus yllätän itsenikin siitä, mistä malleista loppujenlopuksi tykkään. CS Goldin kannessa vasemmalla ylhäällä oleva satuaiheinen taulu on mielestäni tosi ihana monipuolisine satuhahmoineen (Lilleri Lallerikin... :).) Tyttö kyllä heti huomautti, että hän ei tykkää, mutta eipä tarvitsekaan. (Ei muuten kuulemma tykännyt Tralalan malleistakaan...)

Borduurbladissa veti puoleensa romanttinen aakkostaulu - ja tietysti tuo iso leopardi!

Mieltymyksistäni puheenollen:

Virpi kertoi yllättyneensä Audreyn kuulumisesta ensi vuoden Hassutus-listaani. Hmm, eikö siis minun tyyliseni? Vastasinkin jo ihmettelyyn, että tuolla ATC-maailmassa Audrey on aika kova sana, joten itse pidin valintaa hyvinkin luontevana. Muuten en niinkään noista julkkiskuvista ole innostunut, vaikka olenkin - ihan vakavissani - pohtinut John Waynen pistelemistä isännälle. Jotenkin se olis aika vitsikäs ajatus...

Jouluostoksilla oli ihan mukavaa. Ihmiset tuntuvat olevan hyväntuulisia ja ystävällisiä, ei siis joulustressiä, vaan joulumieltä - kiva!

Vaikka kaadoinkin Tiimarissa purkillisen sydämiä pitkin lattiaa, kun kumarruin vastapäisen hyllyn puoleen. Ja kävelin reippaasti päin lintulautasysteemiä, joka roikkui reiteni korkeudella - kuka niin matalalle huomaa katsoa? Tuliaisina siis joitakin mustelmia, mutta onneksi joitakin joululahjojakin: lapsille koulutarvikkeita, pehmeitä paketteja ja suklaata, mummoloihin - perinteiseen tapaan - luontaistuoteherkkuja.

Lukemislahjoja tulee vielä postista, meille kaikille. Voit siis arvata, että minulle myös :). Olenhan jo monena vuonna ostanut itse itselleni lahjat. Tuskin näet olisi kohtuullista odottaa, että isäntä tai lapset osaisivat ostaa minulle ristipisto- tai neulekirjallisuutta.

Tyttö on jo paljastanut, että hän on tehnyt minulle itse lahjoja: jännää, ne on aina parhaita!

Ostin tänään itselleni myös vähän kieliharjoitusta:

Ai niin, ja huomennahan saa taas avata Sarin tekemän luukun - jippii!

9. joulukuuta, kuormaushommia

2011-12-09T11:36:00.000+02:00

Maria ja Joosef tarvitsevat toki kuormajuhdan, pienen ja sitkeän - ja vahvan, jos pitää kantaa selässään vaikkapa vauvaa odottavaa Mariaa:Yksi lempikertomuksistani Raamatussa on kertomus Bileamista, ja ennen muuta hänen aasistaan. Ja jotkut vielä väittävät aasia tyhmäksi, vaikka se osasi väistää enkeliä, toisin kuin Bileam, joka kuritti aasiparkaansa kovakouraisesti.

Kuulemma myytti aasien tyhmyydestä johtuu niiden jääräpäisyydestä, voimakkaasta omasta tahdosta. Ihminen sitten luulee, ettei aasi ymmärrä, kun ei tottele - hmm.

Ensin ajattelin, että tänä adventtina neuloisin seimeemme aasin, mutta tulin toisiin ajatuksiin. Nämä lasten eläinlelut ovat tulleet rakkaiksi, nämäkin, ja löytäneet vakiopaikkansa seimiasetelmassa. Ja kierrätystäkin tämä on, kun lapset eivät muuten enää isommin eläinleluilla leiki, mutta tässä yhteydessä niillä voi leikkiä äitikin :).

Pianonsoitto on jäänyt valitettavan vähälle jouluvalmistelutohinoiden keskellä. Niinpä soittopelikin toimittaa ihan muuta virkaa:

Kuten huomaat, vuosia sitten ompelemiani joulusukkia on vain 3. Esikoinen on askarrellut aikoinaan itse koulussa omansa, ja se on niin iso, että sillä on ihan oma, erillinen paikkansa leivinuunin avausvivussa.

Eilen sain vihdoin aikaiseksi valita 15 RistipistoHassutustyötä ensi tammikuulle. Samalla valitsin niille kankaatkin, niiden reunat pitäisi vielä huolitella:Tarkemmat kuvat täällä.

Kova myrsky riepottaa ulkona. Sähköt katkeilevat vähän väliä, hyvä, että sain loppujenlopuksi päivityksen tehtyä. Mahtaneekohan olla kovin liukasta...

Joulu joutuu, joulu joutuu - hyvää viikonloppua!

Pyhä mies - ja pallo kuin norjalainen villapaita

2011-12-08T09:40:00.005+02:00

Pinsiön taivas on 8. joulukuuta pilvinen: ei näy kuuta, ei tähtiä. Mutta itämailla poikkeuksellisen kirkas tähti kiinnitti tiedemiehen - tai maagin - huomion:Olikohan siellä Jupiter ja Saturnus konjunktiossa, vai mitä siellä oli meneillään? Kaikkihan sen kumminkin tietävät, että poikkeuksellisen kirkas tähtitaivaan ilmiö viittaa merkittävän kuninkaan syntymiseen, joten on syytä huhuilla retkue kasaan ja lähteä katsomaan, mitä tapahtuu...

Keltaista väriä ei jouluna paljon näe, mutta pyhät miehethän pukeutuvat siellä itäisillä mailla usein keltaiseen ja oranssiin, joten tämäkin kaveri on vaatetettu sen mukaisesti.

(Kuten eilen mainitsinkin, neitseestäsyntymiskeskustelu ei mielestäni ole kiinnostavaa. Kommentti kommenttiin kuitenkin: ei neitseestäsyntymisoppi tietenkään vesitä Jeesuksen ihmisluontoa, mutta Marian ns. "synnitön sikiäminen", jota katoliset ovat esittäneet, vesittää mielestäni kylläkin. Silloinhan J. ei olisi mistään suunnasta ihan tavallista ihmisperimää... Mutta, kuten sanottu, ei kovin mielenkiintoinen keskustelunaihe, johtaa helposti ihan syrjäpoluille, oikeasti tärkeistä asioista.)

Ja sitten se pallo kuin villapaita:Tämä onnistui (tähän asti) tekemistäni palloista parhaiten, koska tein löyhäkierteisestä ja tasa-aineisesta langasta. Edellisissä palloissa vaaleat sävyt olivat muhkuraista lankaa, jota ei ole kirjoneuleeseen tarkoitettu. Silloin lopputulos ei ole yhtä siisti.

Jo joulukuun 7.!

2011-12-07T09:55:00.005+02:00

Voi pojat, enää 2,5 viikkoa jouluun!

Joulukalenterissamme käydään taas vakava ja jotenkin hämmästyttävä keskustelu:Joosef on jouluasetelmissa se mies takavasemmalla, vähän kuin pyhän näytelmän sivustaseuraaja.

On mukavaa, että nykyään hänenkin roolinsa on alettu nähdä osallistuvana, johtuneeko isän aseman yhteiskunnallisesta muuttumisesta muutenkin: ettei nykyisä enää ole kotona iltasella, pitkän työpäivän päälle poikkeava perheensä sivullinen, niinkuin ehkä sukupolvi tai pari sitten.

Joosefhan otti ison, tietoisen askeleen, kun ei hylännyt raskaana olevaa kihlattuaan, vaan otti vastuun perheestään.

Mielestäni ei ole mielenkiintoista käydä keskustelua neitseestäsyntymisestä: ainakin minulle Jeesus oli Jumalan poika syntyperästään riippumatta.

Liika Jeesuksen perimän pyhyyden korostaminen jopa vesittää sanomaa siitä, miten Vapahtajamme syntyi tavalliseksi ihmiseksi. Katoliset kehitelmät, että Neitsyt Mariakin olisi "siinnyt synnittömästi" (hmm, voisi keskustella pitkään siitäkin, mitä synti on...) tuntuvat minusta aika kummallisilta.

On tärkeää, että Jumalan poika syntyi tavalliseksi ihmiseksi, tavalliseen perheeseen, ja eli tavallisen elämän, kiusauksineen kaikkineen. Mielestäni vain siten sovitusoppi tuntuu mielekkäältä.

Siinä päivän saarna.

Linnan juhlapukujen glamouria katsellessa neuloin kimaltelevan joulupallon:Mikäpä oli suosikkipukusi? Minun sydämeni vei loistavasti oivallettu Angry Birds -puku :D.

Ai niin, ja Sarille laitoin eiliseen itsenäisyyspäiväluukkuun sinivalkoisia sävyjä:

Siniristiliput ovat coctail-tikkuja, joita voi tökkiä minne tykkää, isänmaallisiin lihapulliin, vaikka :).

Hyvää itsenäisyyspäivää!

2011-12-06T11:25:00.004+02:00

Maria on toki saanut kuulla raskaudestaan jo kevään korvalla (ks. Marianpäivä), mutta päivän sinivalkoisuuden innoittamana tämä on se päivä, kun joulukalenterimme näyttämölle astelee perinteisesti siniseen pukeutunut Maria:- Jonka silmät ovat tietysti rävähtäneet seljälleen hänen kuultuaan ihmetystä herättävän viestin enkeliltä.

Tästä pääsemmekin palaamaan näillä sivuilla muutama päivä sitten keskustelua herättäneeseen enkeliteemaan.

Enkelit esiintyvät nimittäin Raamatussa pääosin viestintuojina, Jumalan sanansaattajina, kuten tässä Marian tapauksessakin.

Tämä menee nyt vähän intiimiksi, mutta nykyajan ultraäänilaitteillahan tämä Marian raskaudentila on helppo todentaa:Eli tavallaan myös Jeesus on jo näyttämöllä, joskin vielä kätkössä Marian sydämen alla.

Ja sitten käsitöihin :).

Sarin laatimasta kalenterista avautui tänään itsenäisyyspäiväluukku:Kivasta jouluisesta peltirasiasta (rasiat ovat aina pop!) pomppasi yllättäen 2 kerää helmilankaa; enpä olisi uskonut, että mahtuisi! Kauniit värit jälleen. Näitä voi käyttää kirjontaan, mutta toimisivat kivasti myös nukkekodin sisustuksien virkkaamiseen, hmm.

Kaunis kiitos taasen, Sari!

Olen ihaillut neulottuja joulupalloja, joita moni bloggaaja on jo ehtinyt tehdä.

Ilokseni Hesari julkaisi taannoin ohjeen muutamaan, joten minäkin pääsin kokeilemaan:Onko mitään sen jouluisempaa/isänmaallisempaa (?) kuin sininen (kylmettynyt?) porotokka lumihangella? No ei vaan, sinivalkoinen nyt vain on päivän väri, ja kaunista muutenkin!

Langat ovat mitä lie loppuja. Kivaa oli, täytynee kokeilla toistekin - tulos on ainakin persoonallinen. Ja jos koristekäyttö alkaa kyllästyttää, koira keksii varmaan, mitä muuta pallolla voisi tehdä...

EDIT: Tällä porolla mukaan myös Annen Arkkikaupan haasteeseen!

5. joulukuuta

2011-12-05T10:32:00.009+02:00

Hyvää itsenäisyyspäivän aattoa.

Tänään joulukalenteriin astuu - hmm, minä (?), eli paimen:No ok, on minulla pikkuisen vähemmän partaa kuin tällä virkkaamallani äijänköriläällä, mutta ammattihan on periaatteessa sama, eli pastor, paimen.

Huomattavaa on, että ammattien nauttimasta arvostuksesta kertovissa kyselytutkimuksissa paimen oli pitkään kaikkein vähiten arvostettu ammatti, kunnes poistui kokonaan suomalaisten ammattien luettelosta.

Lammas(eläin) kuitenkin todennäköisesti arvostaa kaitsijaansa. Hmm, mutta me ihmiset emme ilmeisesti tykkää tulla kaitsetuiksi. Paitsi näin presidentinvaalien alla, kun Suomelle etsitään taas kerran "vahvaa johtajaa"... Noh, lampaatkin ovat aikamoisia laumasieluja, ja menevät johtajansa perässä minne vain - olen katsellut (siis naapurin lampaita havainnoidessani.)

Eilen esittelin lahjaksi saamiani juttuja, joten eiköhän nyt ole aika näyttää, mitä itse olen tehnyt.

Eilinen adventtikalenteriluukku Sarille sisälsi pistelemäni roikon ja aasialaisvaikutteisia metallihelyjä:

Roikon kolme kylkeä vielä erikseen kuvattuina:3-tahokas oli erittäin näppärä ommella, kun teki sen ensin näin pötkylän muotoon:- Ei tarvinnut sitten osiakaan leikata irti toisistaan, vaan taitella vain kappale 3-ulotteiseksi.

Aasialaishahmot ovat jostakin vanhasta pistelylehdestä, ehkä CS:stä.

Katrihan ystävällisesti tarjosi minulle kyydin lauantain pistelytapaamiseen, ja kiitokseksi kokosin hänelle pienen avain-/taloaiheisen paketin, johon pistelin tämän vuoden JCS:n joulunumerosta käsilaukun muotoisen pikkukoristeen:Kirsille virkkasin tuliaisiksi pöllöaiheisen (kuinka ollakaan) tyynyn:Malli on freebie Sandi Marshallilta.

Pikkujoulupakettiin virkkasin muffinssiaiheisen tilpehöörin kaveriksi - jälleen kerran - neulatyynymuffinssin:Kiinanruusumme kurkottelee kohti vähäistä talven valonkajoa:Huom. tyttären ikkunaan leikkelemät lumihiutaleet :).

Hauskaa viikonalkua itse kullekin. Huomenna sitten kattellaan taas hianoja pukuja telkkarista - paitti ehken ne, jotka on itte mukana.

Hyvää 2. adventtisunnuntaita!

2011-12-04T12:03:00.002+02:00

Tämä sunnuntai juhlistaa kirkollisesti kuninkaan tulemista, mutta meidän kalenteriin tepasteli lammas:Ja tokihan karitsa on yksi Kristuksen symboleista, joskin kuvastaa uhri- ei kuningasluonnetta.

Mutta tämä lammas on virkattu ja erinomaisen viattoman näköinen, eikö:Se on ollut monta vuotta kalenterissamme ilman silmiä, mutta tänä jouluna annan vihdoin periksi pikkuneidin monivuotiselle toiveelle saada hahmoille silmät, ja ompelen niille mustan helmikatseen.

Lämpimät kiitokset enkelipohdinnoista, jotka eilinen luukku kirvoitti! Niitä oli kiinnostavaa lukea. Totta, ihminen voi olla toiselle kuin enkeli, mutta "fyysiseen enkeliyteen" ei lut. kirkon opin mukaan ihmisiä sekoiteta.

Ja MariJ oli luonnollisesti oikeassa, ylösnousemusruumiin saamme vasta Kristuksen ylösnousemuskutsun jälkeen. Siinä (kuoleman ja ylösnousemuksen) välissä olemme käsittääkseni ikäänkuin tallessa Jumalan muistissa, niinkuin olimme ennen syntymäämmekin.

Ja sitten taas maan pinnalle, ja pistelykalenterin pariin :). Tänä aamuna sain napata Sarin minulle kokoamasta adventtisunnuntaikalenterikorista (mahtava sana taas!) näin somasti koristellun pussukan:Ja pussin sisällä oli - paitsi kertakaikkiaan ihastuttavia, raikkaita lankasävyjä - jälleen mitä kaunein joulukoriste, kera kahden joulutähden, niinkuin pakettikortissa vihjattiin:Voi, miten lämmin joulutunnelma tuossa koristeessa onkaan - ja söpöjä kirjaimiakin on taas pistelyssä mukana, mistä kovasti tykkään :). Isot ja kauniit kiitokset taas sinulle, Sari!

Eilen vietimme ihanan pistelypäivän Kirsin luona. Kiitos vielä kerran kaikille osallistujille mukavasta seurasta, ja Kirsille ihanista elämyksistä päivän varrella. Silmänruokaa tosiaan riitti niin pistelyissä kuin nukkisjutuissakin. (Eli sekaisin päästään oli varmaan moni muukin kuin asiasta omalta kohdaltaan maininnut emäntä :).)

Kirsi oli sisustanut kodin jo tunnelmalliseen joulukuosiin. Ja jaettiinhan siellä pikkujoulupaketitkin (kiitos, Emma-tonttu!) Katsopas, mitä minulla oli ilo vastaanottaa:Koko komeus oli kääräisty kuvassa ylhäällä näkyvään punaiseen kankaaseen ja solmittu valkoisella kangasnauhalla, "pakettikorttina" oli ihana, ommeltu lumiukkokoriste!

Kankaan aukikääräisy paljasti upean arkkumaisen rasian (jee!), jonka piti sisällään vaikka mitä salaisuuksia: palan pellavaa, jouluisen viimeistelykankaan, metallilankaa, tuikkukynttilöitä ja veikeän lumiukkonapin. Lämmin kiitos, joulupukki (ja pukin apulainen Ressu :))!

Vielä kerran sydämelliset kiitokset myös Katrille, ihanalle, turvallisen ja sujuvan kyydin ja mukavan matkaseuran tarjonneelle pistely-ystävälle!

Omia tuliaisviemisiäni, Sarille tekemäni kalenteriluukun yms. esittelen huomenna, ettei tule "jouluähkyä" :).

Kirsin jouluisen kodin innoittamana kaivoin minäkin tänä aamuna omia joulukoristevarastojani, ja löytyihän sieltä jo yhtä ja toista, enimmäkseen toisten, pienin osin omaa pistelemää:

- Hmm, ja kuvasta puuttuu vielä ainakin pistelemäni joulusukka ja lumiukkotaulu. Ja minä kun luulin, ettei mulla ole oikein yhtään jouluisia pistelyitä :D.

3. joulukuuta

2011-12-03T08:00:00.004+02:00

Tänään joulukalenteriimme lensi enkeli:

Tämä enkeli on vuosia sitten keramiikasta väsäämäni. Lasitin sen tuommoisella 2-värilasitteella, joka jää jostain kohdin peittävämmäksi pinnaksi eli tuoksi vaaleammaksi. Tummissa alueissa näkyy saven oma väri. (Viereisen kukan suojaruukun lasitin sinivihreällä, ja siinäkin kuultaa - harmaampi - savi paikkapaikoin läpi.)

Enkelin sisälle voi laittaa tuikkukynttilän palamaan - sen tuli vilkahtelee helman rei'istä.

Savienkelistä juolahti mieleeni:

Tietänet ihan yleissivistyksen perusteellakin, että Raamatussa on - peräkkäin - 2 hieman toisistaan poikkeavaa kertomusta ihmisen luomisesta. Toisessa Eeva luotiin Aatamin kylkiluusta, toisessa - usein tasa-arvoin näkökulmasta suopeammin katsellussa - luomiskertomuksessa ihminen luotiin maan tomusta, tavallaan savesta, siis.

Siihenhän nuo viittaavat maahanpanijaissanatkin: "Maasta sinä olet tullut...", ja tuttu puheenparsi "maallisesta tomumajasta".

Mutta se siis ihmisen luomisesta. Ihminen ja enkelihän ovat eri lajeja. Ev.lut. kirkkomme opin mukaan ihminen ei muutu kuoltuaankaan enkeliksi (mielleyhtymä on kyllä ymmärrettävä, kun usein puhutaan sielun matkaamisesta Jumalan luo), vaan ihminen pysyy aina ihmisenä, enkeli enkelinä. Ulkonäkö toki ihmisellä sitten muuttuu, ylösnousemusruumiiksi, jonka ilmiasua emme tiedä.

Sitten maallisempaan asiaan.

Kutaisinpa tuossa itselleni räväkänväriset sukat:Jospa aurinkovärit pitäisivät vilukissan varpaat lämpimänä? Tämä (Schoellerin) Fortissima Mexiko -lanka on aika ohutta, mikä on toisaalta hyvä, koskapa sukat mahtuvat sitten paremmin kenkiin.

Ryppyvarsisukkien ohje on Pirkanmaan Kotityön Sukkaohjekuvastosta.

Joulukuun 2. aamu

2011-12-02T10:08:00.003+02:00

Joulukalenteriin ei meillä ole laittaa palmuja eikä viikunapuita. Anopilta pikkutaimena saatu, nyt runsaammin rönsyävä anopinhammas siis täyttäköön Betlehemin kasvitarpeen:Sillä evoluutioteoria ja kreationismi ovat ainakin sikäli samoilla linjoilla, että kasvit tulivat ensin, eläimet sitten :).

Sittenpä näytän jotain ihanaa! Sain pistelyvaihdossa (Yahoon TGOSM-ryhmässä) australialaiselta Liziltä upean pistelyvaihdon. Vaihdon teema oli jouluornamentti. Liz oli pistellyt minulle näin kauniin:Hän on ottanut ihanasti huomioon mieltymykseni tekstipistelyihin, ja väritkin ovat niin suloisen herkät. Hieno yhdenylipistely, ja mikä helmien käyttö!

Eikä siinä vielä kaikki. Klikkaa ihmeessä tämä kuva suuremmaksi, että näet, mitä muita ihanuuksia Liz oli minulle laittanut:Kuvassa oikealta vasemmalle:

Ornamentin taustakin on upeasti pistelty, omistuskirjoituksineen kaikkineen (näppärä ja kaunis tuo taustakangas, jossa on kapeat aidaraidat (- oho, onpa muuten hauska sana :)),

täydellinen pistelty kirjanmerkki (siinä lukee: "Blessed are those who can receive without forgetting and give without remembering"),

vaihdon lisukkeina piskuinen, hentoinen helmienkelikoriste (epäilemättä itse askarreltu - huomaa myös kaunis organzapussi), käsinvärjättyä moulinelankaa (upea sävy Fantasm - tästä tulisi vaikka kiva lohikäärme tai joku Halloween-juttu...) ja hyvänjouluntoivotuskortti from "down under" :).

Nopsasti tuli, reilussa viikossa, Australiasta tämä paketti, niinkuin omanikin meni; ei siis ole postin kulku kilometreistä kiinni!

Täällä on satanut rankasti koko yön. Myrsky levitteli tavaroita pitkin pihaa: isännän metsurikypärä oli lentänyt terassilta keskelle pihaa, nurin päin, tietysti. Hyvin se oli kerinnyt yön aikana vettä sisäänsä kerätä :).

Tiskikoneemme hajosi jälleen, ties kuinka monetta kertaa (kesällä 2002 ostettu vehje). Aikaisemmin siihen on jo vaihdettu koko elektroniikkasysteemi, käynnistysnappi on jo pitkään ollut hajalla (työntyi sisään, joten olemme käynistäneet koneen sorkkimalla muovisella voiveitsellä käynnistysnapin vierustaa...) ja nyt sitten luukku kieltäytyy menemästä kiinni. Isäntä koitti sitä eilen korjata, mutta ei ihan onnistunut, vaan luukku on edelleen raollaan, joskin saimme viimeisen koneellisen sillä pestyä. Sen verran paksut tiivisteet ovat, että vesi ei vuotanut lattialle, mutta ei sitä uskalla pitemmän päälle noin käyttää.

Viikonloppuna on siis luvassa käsitiskiä, ja kone kiikutetaan jälleen kerran korjaajalle. Taas yksi hyvä syy odottaa huomista ristipistotapaamista: hetkellinen vapautus tiskivuoroista ;).

Hyvää joulukuun 1. päivää!

2011-12-01T09:55:00.001+02:00

Aika avata joulukalenteri :).

Tänä vuonna meidän perhe lähtee kokoamaan kalenteria pianon päälle. Aloitetaan melkein luomiskertomuksen alusta, eli koossa on maapallo ja vihreä niitty:Niitty on anopin samettilangasta kutoma kaitaliina, maapallo pojan kokoama 3D-palapeli.

Luulenpa, että nämä tilaustyöpistelyt, laventelipussukat, uskaltaa julkaista, sillä hän, joka saapi ne lopulta lahjaksi, tuskin blogia kurkistelee:Ensilumi suli, mutta piha on sentään huurteessa - hyvä niinkin :).

Ensilumen päivä

2011-11-28T13:32:00.002+02:00

- Tänään se on: valkoinen kerros pihassa on ohut ja läpikuultava, mutta olemassa :).

Eilen esittelin Sarilta saamani ihanan 1. adventin lahjan. Minä puolestani pistelin Sarille "O Holy Night" -sydämen ja laitoin mukaan laulun sisältöön sopivan pistelykitin - niin pikkuruisen, että sen ehtii vielä tehdä vaikka täksi jouluksi:Just Cross Stitch -lehden joulunumeroissa on ollut näitä laulunsanamalleja useammankin kerran.

Eilen piti hakea kyntteliköt ikkunoille, kuten yleensä 1. adventtina teemme.

Yötä vasten aloin sitten askarrella joulukortteja. Pääsin jo mukavaan alkuun:Vietän paljon aikaa tv:n ääressä, milloin mitäkin näpräten, mutta yleensä kierrän kaukaa kaikki kokkisodat ja huippumallihaut. Nytpä tuli perjantaina poikkeus traditioon, kun Hämeenkyrön porukka kilpaili Kuorosodan semifinaalissa, ja nyt pääsi jo finaaliin asti!

Minä vanhana (kohta kirjaimellisestikin...) hevarina kannattaisin tietysti muuten Lordin porukkaa, mutta Hämeenkyrön joukkueessa on mukana meidän lasten opettajia oikein kaksin kappalein, Johanna (jota perjantain ohjelmassa haastateltiinkin, Pinsiön koulun pihassa) ja Teija. Nyt on siis vähän ambivalentti (?) tilanne :). Ainakin Hämeenkyrön kuoron Nightwish-versio oli omaperäinen ja mieleenjäävä. Nyt pitänee seurata finaalilähetyskin vielä, ja pitää peukkuja paikallisuudelle!

Hyvää 1. adventtia!

2011-11-27T13:05:00.005+02:00

Eipä sitä meinaisi todeksi uskoa, että tänään on jo aika laulaa Hoosiannaa.

Mutta, toden totta, kalenterista tarkistin, että näin se on :).

Meillä sataa vettä taivaan täydeltä. Eilen sentään paistoi aurinko ja oli hyvä lenkki-ilma.

Onneksi jouluunvalmistautumistunnelmaan auttaa Sarin ihanan adventtisunnuntaikalenterin avaaminen!

Sirkeä tonttuvanhus ja unelias Tilda-tyttö hyppäsivät pikkuneidin hyllyltä assisteeraamaan, kun otin kuvan adventtikalenterin houkuttelevannäköisistä paketeista:Ah, ihanaa, Sari oli laittanut mukaan teejuopolle sopivia, herkullisennäköisiä teepussejakin! Katse kiinnittyi myös heti somaan, itsenäisyyspäivälle varattuun peltipurkkiin (*nimim. Peltipurkkifriikki*). Oi-oi, miten sitä jaksaakaan varrota pyhästä pyhään :).

Tämän päivän pakettikortti oli nimikoitu kekseliäästi:Hihii, ja pakettikortti antoi vinkin sisällöstä, joka on mitä ihanin talvinen mökkipistely (oih, punaisia lintujakin - rakastan niitä!) ja kaksi kauniinväristä satiinilankadokkaa, joista paketin aukaisemista seurannut pikkuneiti henkäisi heti ihastuneesti: "Mitkä värit!":Pikkukuvasta yläoikealla näet koristeen upeanvihreän tähtitaustakankaan, joka on sattumoisin ihan meidän ulko-oven värinen. Kaikkea sitä huomaa, kun menee - luonnonvalon toivossa - ulos kuvaamaan ;).

Kiitos, Sari, kertakaikkiaan mykistävänihanasta kalenterinaloituksesta!

Vilautan Sarille täksi päiväksi tekemääni pikkupakettia, kunhan kuulen, että hän on sen avannut.

Pikkuneiti ryhtyi joulukorttien tekoon - ehkäpä minunkin siis pitää. Innostus kyllä tarttuu, kun yhdessä tekee.

Ja vastauksena Lumiruusun kyselyyn: Enpä vielä tiedä, mimmoista joulukalenteria sitä alkaisi täällä blogissa joulukuun alussa julkaista. Epäilemättä jotain pitäisi...

Jouluvalmistelutunnelmia

2011-11-24T13:25:00.001+02:00

Joulutunnelma kasvaa vähitellen, sisältä päin eikös vain? Meillä on Sarin kanssa privaatti adventtikalenterivaihto, joten viime viikolla pääsin kokeilemaan pitkästä aikaa joulupakettien käärimistä, kun laitoin postiin näitä:Ja tänään saapui postia Sarilta:Saa avata vasta sunnuntaina ;)

Ikkunasta kun ulos katsoo, mistään ei voisi päätellä, että adventtiaika on kohta käsillä. Yön ja aamun kaatosade teki maalaistiestämme velliä, nyt taivaalta pilkistää outo valoilmiö - aurinko:Ruoho vihertää oikein somasti, komeammin kuin kesällä.

Eilen vietimme Tapulipiiri-ehtoota meillä. Oli mukavaa, kiitos osallistuneille!

Ai niin, ja vaihdoin tuohon blogin yläbanneriin lumisia kuvia, jos ne vaikka edistäisivät luonnon muuttumista talvisemmaksi - eihän sitä koskaan tiedä. 2 vasemmanpuolista ovat kanavatöitäni, oikeanpuoleinen susikuva ristipistotyö.

Tuoreet messuterveiset!

2011-11-19T18:02:00.003+02:00

Tampereen Kädentaitomessuilta kotiuduimme väsyneinä, mutta onnellisina - kyllä taas oli mahtava määrä kaikkea ihanaa! Hapenpuute kävi vähän voimille A-hallissa (aloitimme C:stä), siinä puolenpäivän aikaan. Tyttärelle nämä olivat ekat messut, ja hän taisi tuntea aika raskaana väenpaljouden. Ja tunsin minäkin, myönnettäköön.

Neljä tuntia siellä vierähti, ja olisi toki vierähtänyt kauemminkin, mutta alkoivat vanhat - ja nuoremmatkin - koivet väsähtää, joten päätimme jättää jotain ensi vuoteenkin :).

Aloitimme tietysti Violariumista. Lennulla oli kyllä niin mahtavia tarjouksia, että olisi voinut vaikka koko reissukassan siellä pistää menemään, mutta tyydyin kuitenkin ylittämään vain hiukan taannoin saamani lahjakortin arvon (terveisiä Tuuli-Marialle: nyt se on käytetty, kiitos vielä kerran!)

Allaolevassa kuvassa oikealla ostokset ja vasemmalla Lennun upea kylkiäispaketti yli 50€:n ostoksista:
Kylkiäispaketin sisältö päättyy siis mustaan pellavakankaaseen, nuo oikeanpuoleiset 3 kangasta, 2 mallia ja 2 käsinvärjättyä lankaa ovat varsinaiset ostokset.

Vasemmanpuolinen (EDIT: A Mon Ami Pierren malliston) joulupallomalli on ihanin ikinä näkemäni lajiaan. Tuo Long Dog Samplerin "All Things II" on puolestaan houkutellut jo pitkään (ihanan mustavalkoisen possun takia). Tyttö teki ostopäätöksen, eli että tämä kannattaa hankkia, kun siinä on heppakin ;).

Kun niiden muffinssien makuun pääsin, virkkasin sitten Lennullekin tuliaisiksi yhden, lilan tietysti:Pikkuisen muutakin askartelu- ja käsityötarviketta tuli ostettua:Tilasin tuon Taito-lehden puolivuosikerran, ihan muuten vaan, kun oli edullinen. Onpahan vähän toisenlaista kässylukemista, tuommoista kotiteollisuustyyppistä, vaihteeksi. Lisäksi hempeitä taustapapereita, ääriviivatarra-jääpuikkoja, paria sorttia lankaa (EDIT: Hups, olikin päässyt toisen kerän vyöte pyörähtämään kuvassa: Dropsin Fabelia on tuo limetinkirjava lanka :)), keraamisia nappeja (upeita hämiksiä, vaikka Halloween-malleihin, pari perhosta, kettu ja pöllö) ja hauska neulepussukantekopaketti, jossa on pussukan ohje, kerä lankaa, kukkaronsulkija ja keraaminen koristenappi.

Muita ostoksia itselle:Hyväntuoksuisia saippuoita, kuorintavoidetta, joulukoristeita, sormus, 2 rannekorua (toinen tuommoinen suojeluspyhimyskoru, jossa pyhimykset kuuluu kääntää ihoa vasten, toinen paperihelmikoru, tuttua afrikkalaista tuotantoa), ihana pienoinen rasia vaikkapa sormuksille, peltirasia (saippuoiden kylkiäisenä) ja piskuinen naurava buddha (rasian päällä).

Lähempi kuva hilpeästä buddhasta ja rasiasta, taustalla häämöttää "jouluiloa"-kylttejä, joulukortteja varten:Joululahjoiksi mummoille, eli äidilleni ja anopille, todennäköisesti:Mehiläisvahakynttilät, luonnonsaippuat ja moniulotteinen enkelikuutio (enkeli siis kuution keskellä, uskoisin, että äiti tykkää).

Tytär osti:Neulelankakerä, josta taidan tehdä tytölle ohuet sukat, 3D-kuvia, ääriviivatarroja, onnea-kylttejä, koristehevonen (samaa materiaalia kuin minun buddha), sen edessä kirjanmerkkiaihio, vieressä paperihelmirannekoru, sormus, jätskikorvikset ja Lennun kaupanpäällisiksi antamat ruusurusetit.

Tyttö tarttui heti toimeen, ja teki kirjanmerkin valmiiksi, ja "koukutti" muutamat korviksetkin:Kas, isäntä ei ole vielä oikein pehminnyt ajatukselle, että tyttö saisi korviinsa reiät, mutta mielestäni hän ne jo ansaitsisi, kun alkaa olla korviksia koossa ihan hyvä kokoelma odottelemassa :).

Kiitokset muuten flatfoldin saamista kehuista. Yllättävän helppoahan sen tekeminen on, kunhan toimeen tarttuu, ja käyttää naisen logiikkaa. Täydellisyyteen on tietysti vielä matkaa... Ai niin, ja vastaus Saaralle: ne flatfoldin LHN-malliin käyttämäni langat ovat DMC:n Blanc ja Atalien Kiwi.

Joulupostia Australiaan

2011-11-18T14:55:00.001+02:00

Osallistuin Yahoon TGOSM(The Gift of Stitching -magazine)-ryhmässä joulukoristevaihtoon. Tein parilleni Lizille maapallon toiselle puolelle, kesäiseen Australiaan, flatfoldin:Värikkään puolen malli on Brightneedlen 2007 Merry Xmas Pinkeep, JCS:n joulunro 2007, vaalean puolen malli LHN:n Fresh Fallen Snow, JCS:n joulunro 2011. (Liz kertoi etukäteen innostuneensa siitä, että olen maasta, jossa talvella on oikeasti lunta. Kun lunta ei voi Austariaan lähettää - vaikka sitä täällä olisikin, eikä vielä ole - täytyi tyytyä lumiaiheisiin pistelyihin. Ennakkotietojen mukaan samplerit viehättävät Liziäkin, joten valitsin pistelymallit sitä silmälläpitäen, ja hyvin kuulemma natsasivat hänen tyyliinsä - kiva!)

Tulin varovaiseksi edellisestä kansainvälisestä vaihdosta, kun en perästäkään kuullut sen perillemenosta, enkä tohtinut nyt laittaa paljoakaan kylkiäisiä - jos vaikka mereen matkalla tipahtavat :). Pistin mukaan pari korttia, joihin leikkasin sopivat pistelykankaat, muutaman pitsikuvion ja tarrakortin, jonka tekstit yritin kääntää kömpelöllä englannillani muotoon, josta Liz saisi tolkkua.

Tapulipiiri myy tällä viikonlopulla tuotteitaan Nokialla, CM:n talossa olevassa myyntitilassa (ent. Lindex). Virkkasin sinne hätäisesti mukaan muutaman muffinssin:- Oranssikin (appelsiini- vai porkkana-?) muffinssi ehti mukaan vielä illalla :).

Ja huomenna perheemme naisväki toivottavasti kädentaitomessuilee Tampereella!

Perintötekstiileitä ja perushipuleita

2011-11-14T14:00:00.004+02:00

Äiti kävi taannoin anopin ja apen kanssa siivoilemassa meidän vanhaa mummolaa, isän kotitaloa. Anoppi pelasti kaapeista puuvillaa ja pellavaa, ja mm. tämmöiset tyynyliinat ja kirjotun pikkuliinan:Liinassa kiinnittää huomion se, että kirjomus on tismalleen samanlainen liinan oikealla ja nurjalla puolella; ei voi kuin ihailla! En tiedä, kuka tämän on mahtanut ommella, mutta arvelisin jompaakumpaa isän siskoista. Muistan pikkutyttönä, kun esittelin jotain käsityötä isän isosiskolle, ja hän käänsi heti työn väärin päin ja sanoi tarkistavansa, miltä nurja puoli näyttää. Niinpä. Pelkään, ettei se näyttänyt näin siistiltä :).

Meillä isänpäivää vietettiin eilisen jumalanpalveluksen jälkeen, isäntä kun oli taas suntioimassa kyläkirkossamme. Miehelleni neuloin lahjaksi 7 veljeksen perussukat (kuvassa minun jalassani, eli vähän väljät):

Oma isäni on ollut jo pian 2 v. manan majoilla, mutta appiukkoa toki kävimme isänpäivän kunniaksi tervehtimässä. Automatkalla Sastamalan mummuloihin neuloin Tapulipiiri-sukkia (kyläkirkkomme kellotapulin rakentamisrahastoa varten myytäväksi siis), tein tällä kertaa mustat:Eikähän mummulasta tarvitse yleensä tyhjin käsin lähteä. Kuvassa oikealla olevat kahdet perussukat ovat appiukon käsialaa. Nämä 2 paria otin omaan käyttööni. Ei olekaan joka tytöllä apen neulomia sukkia, vai mitä? ( - Appi sanoi, ettei parane sitten liikaa mainostaa, ettei tule kamalasti tilauksia ;).) Isäntä ja nuorempi poika löysivät myös pappan kutomista sukista jalkoihinsa sopivat.

- Ai niin, tuo otsikossa esiintyvä "hipuli" tarkoitti meilläpäin villasukkaa. Tumppu eli lapanen oli puolestaan "tikkuri". Jostain kirjoista olen huomannut, että tikkuri tarkoittaa toisella murteella villapaitaa, mutta meillä siis lapasta.

Piristinpä mieltäni

2011-11-08T13:45:00.002+02:00

... ja ostin taas pari kivaa lehteä:JSC veti puoleensa kannen kardinaalimallin vuoksi, ja sisällä oli mm. kiva pukkikvartetti. Vaikken muuten joulupukkikuvista niin välitäkään, vanhanaikaiset pukkikuvat ovat kivoja kyllä. Stoney Creek CSC:n kannessakin näkyvä Halloween-malli houkuttelisi myös. Se voisi olla noin sadasensimmäinen malli tammikuun RistipistoHassutukseen... On ihan tolkuton runsaudenpula. Saapa nähdä, kykenenkö karsimaan aloitukset viiteentoista...

Tänään lähtee vaihtopaketti Australiaan, ja muutenkin viime päivät ovat kuluneet vaihtojen merkeissä. Lukuunottamatta näitä päivän muutamia tunteja, jolloin ehdin väsätä isännälle simppeliä isänpäivälahjaa... Eli kaikki on kovasti salaista nyt :).

Ai niin, Tuuli-Maria, jos satut poikkeilemaan näillä sivuilla: Kiitos!

Käyn tuhlailemassa lahjakortin ihan tässä lähiaikoina - ja viimeistään Tampereen Kädentaitomessuilla ennestäänkin pullistelevat varastot paisuvat lisää... Olen yrittänyt edes vähän panttailla, että uskaltaisin sitten messuilla riehaantua rauhassa shoppailemaan.

Voisi vaikka haaskata ne veronpalautusrahat jo ennakkoon - ja muutenkin ostaa itselle varhaisia joululahjoja :D. No, ok, kyllähän sieltä tarttunee tuttuun tapaan lahjoja muillekin...

Saas nähdä, joko viilenee. Tänään on pitkästä aikaa ollut mitä ihanin, puolipilvinen päivä. Kiva ilma oli hölkötellä lenkkipolulla.

Biscornu-vaihto ja "This dear bag..."

2011-11-04T14:30:00.001+02:00

EDIT: Sain tänään Yahoo-ryhmän syksy-SWAPin Joanilta:

I got my Fall/Halloween Biscornu SWAP (yahoo-group) from Joan:Many thanks, it's - literally - sweet, with its pearls, beautiful-coloured hand-dyed fabric and everything!

And thanks for extra pieces of lovely hand-dyed aida, too. I'll use them in next January, Crazyjanuary 2012, you know.

Eli suuret kiitokset Joanille makeesta biscornusta, helmineen, kaunisvärisine käsinvärjättyine kankaineen kaikkineen! Ja kiitokset myös söpöistä kylkiäisaidapaloista, joille löytyy varmasti käyttöä tammikuun RistipistoHassutukseen suunnittelemissani pikkutöissä.

Lähetin oman SWAPini jo syyskuussa, mutten ole kuullut sen kohtalosta mitään, peräänkyselyistäni huolimatta. Esittelenpä siis sen tässä saman tien, sillä kyllä sen pitäisi jo perillä olla, jos on perille mennäkseen:

I sent my biscornu-SWAP in September but haven't heard anything about it since. Or about the person, who should have received it, either. So I show it to you, anyway:The main design is freebie from Victoria Sampler.

In the right corner you can see goodies I put with the biscornu.

Eli malli on Victoria Samplerin freebie, ja oikeasta alakulmasta näet jutut, joita laitoin kylkiäisiksi biscornun mukaan.

Toivottavasti ei ole kirjekuori päätynyt meren pohjaan kuitenkaan, vaan on löytänyt perille...

Ninnu yllätti minut viime viikolla nappilaatikolla, joten oli minun vuoroni laittaa ylläripostia :).

Koiraihmisiä kun molemmat olemme, Ninnu tuplasti enemmän kuin minä (kun mulla on vain yksi koira...), pistelin hänelle koirakoristeen The World of Cross Stithing -lehdessä nro 180 olleella mallilla. (Tykkäsin koiran vauhdikkaasta ilmeestä.)

Pitkään on pöydälläni lepäillyt suuresti ihailemani suunnittelijan, The Sampler Girlin, kaunis ja suloinen tekstimalli, "My Dear Scissorkeepe Bag". Nyt pistelin mallin Ninnulle, ja viimeistelin sen saksikoteloksi, kuinkas muuten:

Pistelin tekstin tiheälle pellavalle (cauntista ei aavistustakaan) Atalien Ebene-sävyllä, yhden yli -ristipistoilla. Aika työläs pisteltäväksi, mutta taidanpa silti tehdä joskus itsellekin, tykkään niin tuon tekstin sisällöstä. Se on hauska ja vanhahtava, eli suurinpiirtein kaikkea, mitä kivalta tekstiltä voi odottaa. Minä sitten rakastan noita tekstimalleja :).

Pussukan etupuolelle pistelin kullanvärisen pikku sydämen ja sakset, ja pussukkaan heitin haikarasakset.

Muistojenpussitusta - ja höh-lehti

2011-10-28T13:43:00.002+03:00

Melkein sydän verta vuotaen raivasin tänään tilaa varastohyllyille ja laitoin lasten vauva-aikaisia vaatteita roskikseen/kierrätykseen. Olen lastannut hyllylle paljon tavaraa, joista olen ajatellut, että "sitten joskus" niille keksin jotain erinomaisen luovaa uusiokäyttöä. Realismipiikin iskettyä on pian hankkiuduttava niistä eroon, ennen kuin nostalgia taas vie voiton :D.

Mutta vaikkei näitä vaatteita kohta enää olisikaan, jääpähän kuvia kumminkin:Tuon muumipaidan neuloin esikoiselle, eli n. 20 v. sitten. Tein sen pääosin halvasta, mutta kutittamattomasta viskoosilangasta, joka rutkahti ja nukkaantui aikaa myöten, mutta kyllä se kovassa käytössä ehti ollakin!

Kuriositeettina mainittakoon, että Myyn hiukset ja rusetti sekä Muumin silmät ovat samettilankaa... Leuan alle sijoittuneesta nappilistasta näkyy, että poika pureskeli ja imeskeli pienenä kaikki paidankaulukset (ja usein hihansuutkin) ihan hapsuiksi.

Keskimmäisen, sarkamaisen collegetakin, ompelin myös esikoiselle. Se on tosiaan aika pieni, yksivuotiaan kokoa, mutta näytti silloin aika makeelta pojan päällä. Ja lyhyenä pusakkamallina oli näppärä turvaistuimessa ja rattaissa istuessa.

Oikeanpuoleisen "Batman-paidan" neuloin toiseksi vanhemmalle pojalle, eli senkin tekemisestä on jo melkein 17 v. Lanka on jotain puuvilla-viskoosisekoitetta. Pesussa se ajan myötä venahti hassun leveäksi, mutta kyllä sekin oli aikoinaan mieluinen - ei vähiten aiheensa vuoksi - ja siksi kovassa käytössä!

Nämä on kyllä sikäli mukava laittaa menemään, että näitä on ainakin käytetty! Myöhemmin olen tehnyt monia neuleita, jotka eivät ole kuin käväisseet lasten päällä. Tulevat vanhemmiten krantummiksi ja kasvavat toisaalta niin hurjaa vauhtia teini-ikään tullessaan. Villasukat ovat melkein ainoa varma nakki; ne käytetään aina loppuun.

Alkuviikko meni mulla niin mukavasti kaikkine ihanine posteineen, että pitihän se arvata, että jossain vaiheessa tulee takapakkiakin.

Eilen nettiyhteytemme kieltäytyi totaalisesti toimimasta. Modeemissa paloi ADSL-valo, eli se yhteys oli, mutta "Internet"-valo ei palanut.

Sain jonotella Saunalahden vikailmoituspalveluun parisenkymmentä minuuttia (jonotusaika on tietysti maksullinen, vaikka asiakaspalvelija vakuutti, ettei se meidän puhelinpaketilla kalliiksi tule - hmm.) Sain jokatapauksessa vikailmoituksen eteenpäin, vähän puolenpäivän jälkeen. Kone kehotettiin pitämään päällä niin kauan kuin korjaus kestää.

Ja kestihän se.

Aamulla vihdoin "Internet"-valokin paloi, ja yhteys pelittää. Eli koko yön tietsikka humisi tässä meidän sängyn vieressä. Kylläpäs se pitääkin kovaa ääntä, kun talo on muuten hiljainen...

Ja sitten se höh-lehti. Eipä tästä nimittäin voi paljon muuta sanoa, pari näyteaukeamaa:Ja kyseessähän on Kauneimmat Käsityöt -lehden tänään saapunut marras-joulukuun numero. Siinä on jotain kymmenkunta valkoista sivua, joissa on vähän "haamutekstiä", eli on aavistettavissa, että jotain siinä pitäisi lukea, muttei harmainta hajuakaan, mitä.

Reklamaatio lähti liikkeelle saman tien.

Eipä tuo lehti niin tilaamisen arvoinen ole muutenkaan, joten eiköhän saa jäädä tämän tilausjakson jälkeen kokonaan tulematta.

Sää on tasaisen harmaa. Kävimme Patskun kanssa kurakelilenkillä, sataa tihuutteli pikkuhiljaa koko matkan. Kotiuduttuamme avasin radion. Siellä meteorologi oli juuri sanomassa, että päivä on koko maassa harmaa, mutta poutainen. Illansuussa vasta tulee sadekuuroja. Hmm, missähän me mahdetaan asua, kun täällä on satanut koko päivän? :D

Mutta: sadesäähän on tunnetusti hyvä syy pysyä sisällä käsitöiden parissa ;).

Mukavaa viikonvaihdetta!

Sekaisin napeista ja Sveitsin-sukkia

2011-10-26T14:40:00.003+03:00

Kiitokset kivoista kommenteista; minäkin olen syysystävävaihdosta vielä ihan täpinöissäni :).

Mutta tiedättekös, kun tänään tuli uudet täpinät! Meillä kävi varmaan syystonttu tai joku, kun posti toi tänään blogiystävä Ninnulta tämmöisen ihastuttavan vintagekortin ja tyylikkään pistelykantisen, pitsikoristeisen yllätysrasian:Oih, ah, suloisen rasian sisältä löytyi paljon toinen toistaan mieluisampia nappeja:Makeet ompeluaiheiset napit (mm. ihana vintageompelukone ja pikkuruinen puinen lankapuola), vintagenappilajitelma, kaksi supersuurta koristenappia (wow, nämä olis makeet esim. jossain villieläinaiheisessa jutussa, vaikka kassissa...) ja vinkee, psykedeelisen näköinen La Mode -nappipari - kaikki ihan mahtavia! Mitenkähän näistä pystyy kyllin kiittämään? Kiitos ja kumarrus, ja halaukset tietysti, nyt ainakin ensin alkuun :). Ihanaa, kun tänäänkin oli postipäivä!!

Olen täällä kärvistellyt Ameriikan-pakettini vuoksi. Pistelyvaihto lähti jo 26. syyskuuta, ja se luvattiin toimittaa perille 3 viikossa, vaan eipä ole kuulunut vastaanottajapäästä mitään... Sveitsissä asuvalle ystävälle meni sentään sukkatilaus luvatussa 3 päivässä, ja sain siis laittaa Sukkasadon Perunalaariin vielä täytettä. Nalle Colorista (muistaakseni...) pitsisukat (malli sama kuin näissä) ja Nalle Kukkakedosta kahdet perussukat:On muuten Nalle-langan laatu pehmentynyt selvästi ajan myötä. Tuo lila lanka on vanhempaa kuin Kukkakedot, ja selvästi karkeampaa, "villaisemmantuntuista" laatua.

Nämä olivat todennäköisesti viimeiset sukat, jotka ehdin tähän Sukkasato-tempaukseen tehdä, ellei nyt sitten iske joku viime hetken hepuli...

Yhteensä neuloin näiden 2 tempauskuukauden aikana 12 sukkaparia, tyytyväinen olen saldoon.

Varmaan kaikki ovat jo ihan kyllästyneet näihin sampleripostauksiini, kun ei vielä ole valmista tullut. Mutta kun joka vaiheen valmistuminen tuntuu niin mukavalta, niin näytänpä viimeksi pistelemäni kukkakranssin:- Jonka myötä samplerin alaosakin on ylittänyt jo puolivälin! Enää puuttuu muutama pieni yksityiskohta ja oikealla alhaalla oleva isompi kuvio. Joten: lopussa kiitos seisoo (mitä se muuten matkan varrella tekee? Kävelee?), eli eiköhän tässä jakseta pinnistellä urakka loppuun asti, hitaasti, mutta varmasti.

Syksy-ystävävaihto

2011-10-25T13:46:00.001+03:00

Tämähän on ihan juhlapäivä!

Tänään kopsahti postilaatikko pehmeästi. Sinne tuli varsinainen syksyn sato, Kukkatarhan Sarin minulle pistelemä upea Syksy-ystävävaihdon 2-osa!

Sari oli bongannut tykkäämislinkistäni Beatrix Potterin, ja kuule, kyllä tämä on taatusti yhtä iso napakymppi kuin se mainostamani ranskalaistyyli :)! - Sitäpaitsi, minähän olen kertonut rakastavani lukemista ;).

Allaolevat kuvat upeasta pistellystä kirjasta vaativat sitten EHDOTTOMASTI tarkentavaa klikkausta, että näet kunnolla!

Kansikuvassa Petteri Kani nautiskelee porkkanasaalistaan. Kirjan jokaisella aukeamalla on kankainen tasku ja taskussa kortti, jossa on englanninkielinen katkelma Petteri Kanin vaarallisesta seikkailusta Vänskän Isännän kasvimaalla. Tässä kirja kannesta viimeiseen aukeamaan:(Huom. kasvimaakuvan porkkananappi ja kanikoriste!)

Ja vielä kirjan kansi auki levitettynä:Aivan loistavaa, kun tuo kirja vielä päättyy linnunpelättikuvaan; minä kun sattumoisin rakastan linnunpelättikuvia - ja lintuja myös ;)!

Kirjan pistelykangas on omaa pistelylemppariani, pellava-aidaa, jonka rustiikista ulkonäöstä pidän tosi paljon. Myös kaikki iloisenväriset viimeistelykankaat ovat tosi kauniita, kuvien tunnelmiin sopivia!

Turhaan, Sari, mietit, onkohan tämä tarpeeksi syksyinen. Kysy vaikka amerikkalaisilta, niin on se (vrt. kiitospäivä) :D.

Ja jotta kaikki olisi AIVAN täydellistä, kirjahan on - hyvänen aika - kuin tehty pariksi Stitcher's Bookilleni, katso vaikka:Eikö ole hauskaa? Molemmissa on Potter-malli kannessa, väri pellava ja kokokin melkein sama :). Kirja päätyy siis meille pianon päälle, pistelijän kirjan viereen. Vauvakirjana kuolattavaksi sitä ei anneta (terveisiä vain jälkikasvullesi, Sari ;)), mutta eivätköhän vain poikkeilevat vieraat sitä mieluusti selaile, iästä riippumatta! (Ja huomenna se täytyy tietysti viedä näytille Tapulipiiriin.)

Kyllä olit, Sari, tehnyt ison työn, josta en osaa kyllin kiittää: kiitos-kiitos-kiitos ja halaus!

Ai niin, ja Sarilta saamani etukäteisvihjehän oli tämä. (Ahaa, ne jyrsijät siinä kortissa olivat kaneja! Pieneläintuntemuksessani on toivomisen varaa :D.) Kerroit kirjeessäsi, että vinkiksi lähettämässäsi avaimenperässä ollut lause taisi olla lähinnä tsemppausta itsellesi, mutta oli tämä sen verran luova idea, että hyvin passasi vinkki siihen. Sitäpaitsi, huomasitko: Minähän sanoin, että mulle tuli mieleen tuosta avaimenperästä käsiraudat, eli eikös se aika hyvin tähän Petteri Kaniinin varkausreissuun sovi? ;)

Minä lähetin vaihtoni Eilalle, ja koskapa se kuulemma on jo mennyt perille, julkaisenpa samoin tein senkin. Lähetin hänelle etukäteisvihjeeksi ristipistoLEHDEN ( ;) ) ja sanomaLEHTIaiheisen kortin, jotka näet kollaasikuvassa vasemmalla:Ylläolevan kuvan oikeassa reunassa näkyypi sitten - sivusta ja takaa - vaihtoon tekemäni elämäni ensimmäinen Flat Fold, jonka "kasvokuva" on tässä:Pistelymalli on Wendy Mosbacherin suunnittelema Leaves and Stitches, joka on julkaistu Just Cross Stitchin numerossa January/February 2009. Muokkasin mallin värejä: taustan pistot tein kellertävämmällä kuin mallissa, ja mallissa lehdet olivat vihreät, mutta pistelin ne tähän syysväreillä, käyttäen mm. Atalien käsinvärjättyjä muliini- ja silkkilankoja.

Sydämellinen kiitos molemmille vaihtopareille hauskasta "syksymatkasta", ja lämmin kiitos Lennulle kekseliäästä vaihdon ideoinnista!

Vähän siivousta ja paljon lukemista

2011-10-24T10:50:00.006+03:00

Edit: Huom-huom-huom: Yahoon Ristipistoryhmän synttärivaihtoon mahtuisi vielä kovasti mukaan, kertoi Pirjo! Nyt pika-pikaa ilmoittautumaan, vielä on muutama päivä aikaa!

Eilen innostuttiin tyttären kanssa siivoilemaan kaapinperiä.

Minulle on yleensäkin tosi vaikeaa luopua mistään, mutta erityisesti se koskee vanhoja käsitöitä. Opiskeluaikoina (n. 25 v. sitten) neuloin itselleni muutaman mekon. Pari niistä olen säilönyt ihan nostalgiasyistä. Eilen osui käsiini toinen niistä:Mekko on aika pitkä, noin puolisääreen, ja lepakkohihainen. Neuloin sen senaikaisesta Nalle-langan vastineesta, mitä tuo sitten lieneekin ollut. Ah, niin, ja tuo väri. Olenhan useaan kertaan sanonut, etten tunne kirkkaanpunaista omakseni. Mutta taisin saada langan halvalla, ja köyhänä opiskelijana, tiedäthän... Mekko on ryppyinen, lojuttuaan vuosia kaapin hyllyllä - mutta sinnehän tuo taitaa taas takaisin palailla.

Olen useasti ylistänyt loistavaa kirastolaitosta. Käsityökirjojen suhteen teen usein niin, että kun bongaan nettikirjakauppojen sivuilta jotain, käyn tarkistamassa, löytyykö ko. teosta kirjaston sivuilta. Jos löytyy, ei kun varaamaan ja kohta jo kirjastoauto opuksen kätösiini kiikuttaa! Oikein hyvät kirjat ostan mieluusti omaksi, mutta ensin on paikallaan päästä tutustumaan niihin rauhassa ja kädestä pitäen.

Nyt meillä on lainassa mm. nämä käsityökirjat:Tuo Surrur on kiva. Ei niinkään ohjeiden sovellettavuuden suhteen, vaan koska siellä on kuvia suunnittelijoiden kodeista. On hauska nähdä, etteivät kaikkien kodit ole viileänvaaleita pohjoismaisia tiptopsisustettuja asumuksia, vaan monien kodit pursuavat kaikenmoisia härpäkkeitä siellä täällä, niinkuin on järjestys meidänkin talossa.

Kirjoneulesukkakirjan kanssa olen kahden vaiheilla. Siinä on oikein herkullisia malleja, mutta mahtaisikohan noita tulla meikäläisen toteutettua kuitenkaan... Niinpä epäilen, kenties minulle lainakirja riittää, enkä tuota omakseni sittenkään osta, vaikka niin jossain vaiheessa suunnittelin. Sukkamalleja kun löytää lehtiäkin selaamalla vaikka kuinka, ja netissä on paaaaaljon lisää.

Noiden virkkauskirjojen idearunsaudesta tulee iloiselle tuulelle, eli niitä on kiva selailla ihan muuten vain.

Minähän kerroin tuossa taannoin, että lomalla on tullut luettua. Lapset ovat pureutuneet fantasiaan ja sarjakuviin: Darren Shanin kirjoihin, Tulen ja jään laulu -sarjaan (viimeiset poika on lukenut englanniksi, koskapa ei ole malttanut odottaa suomennoksia), ja Ankkojen Maailmanhistoria -sarjaan. Kaikki nuo ovat äidillekin mieluista lukemista ;).

Minun lomalukemissaaliini on tämä:Sain siis ihanan Twilight-sarjan viimeisenkin osan luettua; loistava kirjailija mielestäni!

Donna Leon on yksi suosikkidekkaristeistani, ja Kasvot kuvassa sisältää jälleen kerran sopivassa suhteessa arkielämää ja jännitystä, sekä elämääymmärtävää asennetta, josta hänen kirjoissaan erityisesti pidän.

Olen mieltynyt radion kirjallisuusohjelmiin. On mukava kuunnella, mitä muut ovat ajatelleet minulle tutuista kirjoista, ja vielä hauskempaa on löytää niiden kautta uutta luettavaa. Yle1:n Kuka on kukin fantasiassa -ohjelman kautta löysin Italo Calvinon, jonka kirjat tuskin olisivat Nokian kirjaston varastohyllyiltä muuten käteeni osuneet.

Vanilla Country Chic onkin puhdasverinen katselukirja, mutta ah, millainen! Ellet ole vielä tutustunut, tee se! Tuon kirjan voisi ostaa omaksikin, sen kuviin ei helpolla kyllästy.

Mukavaa ja toimeliasta syysviikkoa!

Pari palaa sampleria - ja pipo

2011-10-22T17:15:00.005+03:00

Ihan kuin en täällä mitään tekisi, kun en voi paljon mitään julkaista, vaihtoja, ja sen sellaista...

Jostain syystä Amerikkaan lähettämäni paketti ei ilmeisesti ole vieläkään ehtinyt perille, vaikka max. 3 viikossa luvattiin menevän, ja nyt on jo 4 kulunut... Vaihdon emo kehotti odottamaan, kun kuulemma voi viedä kuukausiakin. No jaa, uskotaan ja toivotaan.

Samplerini on siis saanut pari palaa lisää, ensimmäisen punaisen ruusunsa ja vinttikaivon ynnä huvimajan:

Luulenpa, että tässä vaihtopistelyiden lomassa voisi tehdä välillä itsellekin jotain pikkuista pistelyä. Malleja olisi iiiiiiiso pino sohvapöydällä/jalkarahilla/kankaidensäilytyslaatikon ja pianon päällä. Hmmm.

Ja se pipo, se menee jälleen Tapulipiirin hyväksi. Virkkasin ihan simppelin version kiinteillä silmukoilla, kolmesta eri värisestä 7 veljeksen sukkalankajämästä:Ajattelin, että tämä voisi olla semmoinen maskuliinisempi versio, tai kuinka vain. Siksi en laittanut kummempia koristuksia.

Meillä on tällä viikolla syyslomailtu, muut, paitsi isäntä, joka puolestaan aloitti töissä uuden kurssin vetämisen, eli oli käytännössä ihan päinvastaisissa tunnelmissa kuin me muu perhe. Minä ja jälkikasvu nautimme päiväjärjestyksen sekoittamisesta: valvottiin ja nukuttiin myöhään, syötiin epäterveellisesti joka toinen päivä valmisruokaa (2 x kiinalaista, kerran kebabit - minkä ansiosta loma tuntui minustakin lomalta, kun ei tarvinnut kokata), käveltiin koiralenkkejä ja ennen muuta - luettiin!

Viikon aikana illat ovat alkaneet tuntua tosi pimeiltä. Ja lisää pimenevät, kunhan taas siirrytään talviaikaan, viikon päästä. Purevat tuulet ovat käyneet. Tänään löytyikin kaupasta tytölle toppatakki ja meille molemmille, hänelle ja minulle, mukavat pitkävartiset talvikengät. Vielä kun löytyisi koon 38 varrelliset talvikengät nuorellemiehelle. Etsintä jatkuu...

Lunastettu lupaus

2011-10-16T13:00:00.008+03:00

Minulle käy silloin tällöin niin, että ostan langat jotain tiettyä neuletta varten, ja sitten en yhtään muistakaan, mitä olin moisista suunnitellut. Mm. kesällä löysin lankalaatikostani nättiä mohairlankaa, jota on selvästi ostettu määrältä jotain suunnitelmaa silmällä pitäen, mutta suunnitelma on sittemmin unohtunut, ja langoille pitää keksiä uusi käyttö.

Kesällä lupasin tytölle neuleen Novita Purosta, ja langat ovat pyörineet tuossa näkösällä, ettei vain unohdu. Viime viikolla sain vihdoin väsättyä siitä tytölle tämän:Malli on mukaelma Novitan Talvi 2009 -lehdessä olleesta neuleesta. Tein vähän ohjetta lyhyemmän (naisten S-koosta) ja väljemmän, kun nuo nuoret kasvavat sellaista vauhtia, että täsmäkokoiset vaatteet jäävät samantien pieniksi. Kaula-aukkoakin pienensin, kun neule saa näin talven kynnyksellä lämmittääkin.

Nyt on hyvä mieli, kun neule valmistui ja edes joku annetuista lupauksista on lunastettu :). Itsellekin on samanlainen neule suunnitteilla, ja langatkin olisivat ostettuina, hieman eri sävyissä vain, mutta saas nähdä, koska siihenkin ehtisi. Omilla neuleilla ei kylläkään mikään kiire ole, niitähän kaapit ovat jo ennestäänkin pullollaan.

Ja enkös minä vähän uhkaillut, että pian tulee lisää ristipistolehtiäkin? Täydensin kokoelmiani välistä puuttuneilla numeroilla:(Ja onhan siinä joitakin lankojakin, joita posti toi jo aiemmin viikolla.) Nuo Sampler & Antiquet ovat nyt - sattuneesta (sampleri-innostus-) syystä - suosikkilehtiäni, ja kaikista noista muistakin löytyy - vaikka mitä!

Ai niin, ja samplereista mieleeni juolahti, että vielä piti sanomani: kiva huomata, että - viime postauseen tulleista kommenteista päätellen - meitä ammufaneja on useita :)!

Ja toinen "ai niin": joku kyseli, teenkö sampleriani ihan ohjeen väreillä, ja kuten joskus aiemmin olen maininnutkin, kyllä, lankavärit ovat ohjeesta. Kangas vain on hieman mallista poikkeava, hunajaan vivahtava.

Nytpä palaankin sukankutimen ääreen ja jään innolla odottamaan pistelijäkavereiden postauksia koskien meneillään olevaa Violariumin ristipistoviikonloppua. Vieläkin muistan oikein lämmöllä kevään vastaavaa tapahtumaa, johon itsekin pääsin osallistumaan.

Ja Tampereen Kädentaitomessuthan lähestyvät, mikä sekin on erinomaisen mukava kohokohta, talveksi kääntyvän syksyn piristykseksi. Hauskaa, kun on jotain, mitä odottaa :).

Ammuu

2011-10-13T13:14:00.006+03:00

Kylläpäs piristi päivää, kun sain kesken loppunutta sävyä lisää, ja sain pistellä samplerini lypsäjän kuntoon:Enkös minä sitä sanonut, että taistelin kahden vaiheilla ostaako vai eikö ostaa houkutteleva ammumalli. Kun sitten tuo yksi samplerin värisävy loppui kesken, pidin sitä ikään kuin johdatuksena, ja ostin samaan tilaukseen sen himoitsemani lehmämallin myös:Se on aika pieni, joten kyllä se vielä varastooni mahtuu :D.

Ja tuli sieltä sitten pari lehteäkin tilattua, muun muassa. Ja luulenpa, että lähitulevaisuudessa posti tuo lehtiä lisää. On niin paljon pistelylehtiä, joista tekisi mieli kerätä joka numero...

Nyt nuo samplerit vetävät puoleensa ihan mahdottomasti - niiden mallit, ja myös niiden historian tutkailu. Saas nähdä, kuinka kauan se innostus kantaa.

Toisaalta tuo toisen lehden kannessa oleva joulusukka muistuttaa, että minulla on yksi ihana joulusukkapistelykin edelleen kesken.

Ja siitä puolestaan juolahti mieleen kaunis kardinaalilintu, ah, niin epäsuomalainen, mutta jostain syystä kiehtova. Josta aiheesta myös löytyy pussinpohjalta vielä keskeneräinen pistely...

Mutta ammuista vielä: Olenkin joskus kertonut, että meillä oli mummulassa - jossa pikkutyttönä asuin - aina pari lehmää. Muistan Pulmun, tyttärensä Puikin ja sen tyttären Pipsan. Kaikki olivat noita samanlaisia ruskeita lehmiä kuin tuossa samplerissani, mutta sarvettomia.

Tykkäsin kovasti lehmien lempeydestä ja tyyneydestä - poikkeuksena kevään ensimmäisen niityllepääsemisen hetkellinen villiintyminen.

Täällä Pinsiössä ei enää isommin lehmiin törmää, jos ei hirvilehmiä lasketa. Hevosia on tosi monella tilalla, joillakin pari, joillakin reilusti enemmän. Kanoja ja lampaita on joillakin, kotitarpeiksi, ja kissoja ja koiria, tietysti.

Minulla on lämmin lehmämuisto lapsuudesta, kun sain postista uuden Aku Ankan, ja kävin sitä lukemassa lehmille. Seisoin navetassa, heinien päällä, kun lehmät söivät, ja minusta lehmät kuuntelivat Akkaria hyvin tarkkaavaisesti. Joku taisi sitä maistaakin... Tiedä, vaikka tuo olisi ollut aikoinaan ammatinvalintani käännekohta :D.

Parit

2011-10-11T09:53:00.004+03:00

Tapulipiirin hyväksi sukat ja kämmekkäät Novita Nallesta:Pitsimalli on sama kuin tytölle ja itselleni neulomissani polvareissa. Pitsien välit vain tein 2o,2n joustinta, kun ne alkuperäismallissa ovat sileää. Sukissa pitsiraita on edessä ja takana, kämmekkäissä vain kämmenselän puolella. Neuloin kämmekkäisiin myös muutaman kerroksen peukunpätkät, kun ainakin minusta tuntuu mukavalta, että kämmekäs ei valu suuntaan eikä toiseen, kun peukunpaikka pitää niitä aloillaan.

Viime viikon Sukkasato jäi ilman minun panostani, mutta tälle viikolle siis nämä. Neulominen maistuu taas, kun jäin koukkuuun Twilight-kirjasarjaan. Lukiessa neulominen käy kuin itsestään, ja mitä jännempi kirja, sen ahkerammin kädet viuhtovat.

Yritän tässä saada pikkuneitiä kiinni noiden kirjojen lukemisen suhteen: eilen luin eka osan (Houkutus) loppuun ja pääsin jo puoliväliin toista osaa (Uusikuu). Imua siis kirjoilla on - hyvä, kun maltoin alkaa nukkua eilenillalla ollenkaan :D. Ja kirjastosta tuli saapumisilmoitus: kolmas osa, Twilight - Epäilys odottelee kirjastoauton kyydissä...

Taru Sormusten Herrasta -sarjaa "luen" vaihteeksi äänikirjana. Siitäkin Kaksi tornia odottelee kirjastoauton hyllyssä, eli "pistelylukemista" on kanssa tulossa. On se vaan hiano toi kirjastolaitos!

Shoppailua ja suunnitelmia

2011-10-08T19:04:00.008+03:00

Hmm, tuli déjà vu, olen tainnut otsikoida tuohon tyyliin ennenkin...

Mutta, joka tapauksessa:

Eilen tuli Novitan uusi numero, ja sen välissä odotettu sukkalehti! Siinä on todellakin ohje poikineen, vai mitä mieltä olet? (Kollaasissa alempana lehden sukkaluettelo.) Tennarin tyylisiä sukkia tekisi ainakin mieli kokeilla:Novita-lehden vieressä on toinen sukkauutuuteni. Olen lukenut, miten jotkut ovat kokeilleet molempien sukkien yht'aikaista neulomista pyöröpuikoilla ja tulin niin uteliaaksi, että täytyi käydä ostamassa asiaa käsittelevä kirja itselle, kun sitä ei kirjastomme valikoimissa vielä ollut. Saas nähdä, opinko/tykkäänkö, mutta kokeilla aion kumminkin! (Ja vaikken tykkäisi, kirjassa on joka tapauksessa kivoja malleja, joita voi neuloa ihan perinteiseenkin tyyliin, sukka kerrallaan.)

Eihän sitä yhden kirjan takia kannata tilausta pistää vetämään, joten ostin myös jotain pisteltävää:Vasemmanpuoleisessa kirjassa houkutteli - arvaas mikä? (Klikkaa kuvaa suuremmaksi, niin ehkä arvaat?) Oikean puoleisessa mallivihossa on niin hupaisan (ja poikkeuksellisen) näköisiä lumiukkoja, että tilasinpa sitten senkin.

Ja sitten niitä suunnitelmia. Eilisen myrskyn jälkeen tänään oli erinomaisen aurinkoinen päivä, ja semmoinen villitsee aina suunnittelemaan jos vaikka mitä.

Olen hämmästellyt lähimmäisiäni, joilla ovat ensi vuoden ristipistohassutuksen suunnitelmat jo täysin selvillä ja 15 aloitettavaa mallia valittuina ja kuvattuina. Minun pääni on ihan pyörällä mallien selaamisesta, ja lisää mielihaluja aloittaa sitä sun tätä viriää koko ajan.

Tuolla taannoinhan minä jo kerroin, että tekisi mieli aloittaa nämä ja nämä.

Viikon mittaan lista on paisunut seuraavilla mielihaluilla:

Pääaosa ylläolevista on The Sampler Girlin, pari The Primitive Haren (alhaalla vasemmalla freebiet) malleja.

Kun kaivelin malli- ja lehtivarastoani, sieltäkin löytyisi sopivia - eli ei liian isoja - malleja, mm.:Hyvänen aika, miten noista pystyy valitsemaan?!

Olen pinonnut pianon päälle paksun kasan mahdollisia malleja. Taidan sitten tammikuussa päättää vasta päivittäin, mikä kulloinkin kiinnostaa. Riittävän pienet tavoitteet pitäisi muistaa asettaa (jottei kävisi, kuten tämän vuoden aloituksille, joista suurin osa on yhä kesken...), eli ehkä pitää poimia ehdotuskasasta simppelimmät toteutettaviksi...

Pari iltaa on taas mennyt vaihtopistelyiden parissa, mutta jospa nyt palailisin taas samplerini ääreen. Mukavaa ynnä kaunista viikonlopun jatkoa!

Samplerini nykyinen vaihe

2011-10-05T13:48:00.006+03:00

Yleisön pyynnöstä vilautellaan:Pääsin vihdoin noihin esittäviin osiin - jippii! Odotin kieli pitkällä, koska pääsen pistelemään lehmää ja lypsäjää, ja tänään se tapahtuu, eli varsinainen juhlapäivä on tämä.

Lehmistä tulee aina lapsuus mummolassa mieleen, ovat suosikkieläimiäni (mm. apinoiden ohella...) Kauhiasti tekisi nytkin mieli käydä tilaamassa yksi ihana lehmämalli itselle, mutta taistelen tässä kiusausta vastaan, kun noita malleja on tullut viime aikoina osteltua - hmm - varsin huomattavia määriä.

Samplerin sävyt olen pistellyt ihan ohjeen mukaan lukuunottamatta tuota kangasvalintaa, joka on eri kuin mallissa. Joidenkin lankojen värit ovatkin aika lähellä pohjakankaan sävyä, kuten kollaasissa ylhäällä olevan ruusuköynnöksen ja alinna olevan numerorivin:
Tosin sama ilmiö näkyy mallikuvassakin. Toisaalta nuo hailakat värit siellä täällä lisäävät vanhahtavaa vaikutelmaa, mikä tietysti on tällaisen työn kohdalla paikallaan.

Vaikka tämä työ oli pari kuukautta tauolla tuossa alkusyksystä, tykkään tästä tosi paljon. Tauko johtuukin enemmänkin siitä, että kaikkea kivaa ei ehdi aina tehdä, ja jotkut jäävät sitten hetkeksi sivummalle, esim. vaihtojen tieltä.

Ei tässä lähelläkään valmistumista vielä olla, mutta yli puolivälin kumminkin, kuten mallista näet:(Tuo rivi, jossa on pinkit w ja x, on työn keskikohdassa.) - Hauskin osa on vielä jäljellä!

Lokakuu

2011-10-02T09:25:00.009+03:00

Voiko olla ankeampaa kuukaudennimeä - ja kauniimpaa kuukautta!

Syksyn kunniaksi pistelin pikkuruisen koristetyynyn:- Tykkään linnunpelättimistä! :D

Malli on yksi Rainbow Galleryn suloisista freebie-malleista. Sieltä löytyy pikkupisteltävää moneen lähtöön!

Värit valitsin oman pääni ja varastoni mukaan. Lintunapin kohdalla jouduin myös vähän soveltamaan: varsin huomattavasta nappikokoelmastani ei löytynyt korpin tai edes variksen tai harakan näköistä lintua, joten laitoin tuon Tilda-sarjan napin. Ainakin se sopii väriin - ja eläinlaji on oikea. Mutta vinkiksi: jos joku haluaa joskus ilahduttaa minua jossain vaihdossa korppinapilla, niin sille olisi tilausta :D.

Kerroinkin jo aiemmin, että meillä on Sarin kanssa odotettavissa adventtivaihto. Sari muisti minua yllättäen jo ennakkoon näin syksyllä, ja väsäsin hänelle kiitokseksi pikkuruisen laventeliroikon:Sukkasadon Perunalaariin kipataan meiltä tällä viikolla vain nämä sukat:Malli on oma, simppeli reikäneule (joka 4. krs: 1 n, lk, ylivetokavennus, 1 n, 2 yht., lk, 1 n, muut krs:t silmukat neulotaan kuten ne puikoilla ovat, lk:t oikein), lanka suosikkiani, eli Novitan Nallea, ja sukat menevät Pinsiön kellotapulihankkeen hyväksi taas. Toisinsanoen myytäviksi jollekin noin nron 39 sukankuluttajalle.

Aamulla klo 8 meillä oli 5 astetta pakkasta, ja naapurin hevoshaka ihan huurussa:Mutta vielä aurinko lämmittää nopeasti ilman: syksy on parhaimmillaan!

Perjantain yllättävässä lämpöaallossa reippailin koiran kanssa 5 km:n lenkin, ja suureksi ylpeydekseni juostahölköttelinkin siitä jonkinmoisen osan. Kotiin päästyäni, koiran ruokittuani ja suihkussa käytyäni kuuntelin äänikirjaversiota Taru Sormusten Herrasta -kirjasta (Sormusten Ritarit) ja pistelin sampleriani (joka on jo aika paljon pitemmällä kuin tuossa kesän kuvassa). Tuli voimakas kiitollisuuden ja onnen tunne - kaikki oli ihan täydellistä :). Samaa toivon sinullekin!

Jouluvalmistelu

2011-09-29T18:55:00.009+03:00

... alkaa tietysti hyvillä selityksillä, vai mitä? Tämä piti heti pistellä, kun hoksasin mallin:Malli on Stoney Creek Cross Stitch Collection -lehdestä viime vuoden joulukuulta.

Tulipahan tehtyä ainakin yksi joulukoriste itsellekin tänä vuonna. - Ai niin, tämä on siis jääkaappimagneetti. (Tekstistä näkyy, että on huonolaatuisella muliinilla pistelty; en tiedä, mikä lie jämäpätkä oli... *selin-selin*)

Tyttö siivosi kaappiaan, ja sieltä löytyi tosi kauan sitten tekemäni neulepusero:Tuo on ihan pikkulapsikokoa, jotain pari-kolmevuotiaalle, ehkä. Neuloin tämän toiseksi vanhemmalle pojallemme, joka on nyt 17, ja hän sitä ehti paljon käyttääkin, silloin 15 v. sitten. Pusero oli jäänyt tytön kaappiin pyörimään (ja tyttö on jo 10, joten ei ihan mahdu :D.)

Kirjoin bambin aikoinaan silmukoita jäljitellen. Enkä muista - sattuneesta syystä, eli kuluneen ajan vuoksi - mistä mallin nappasin. Ainakin värisuunnitelma on ihan omasta päästä, halvoilla viskoosineulelangoilla kirjailtu.

Mutta eihän tätä malta roskikseen heittää, eikä kierrättääkään sovi, kun on jo niin nuhjaantunut. Ehkä tyynynpäälliseen vielä kävisi. Täytyypä miettiä...

Voi sitä tonttua!

2011-09-26T12:46:00.000+03:00

Täytyi ihan kalenterista tarkistaa, että on siihen jouluun sentään vielä tovi aikaa, tämän päivän posti kun sai hieraisemaan silmiä. Meillä on Sarin kanssa odotettavissa pienoinen jouluvaihto, mutta, ohho, minä sainkin maistaa siitä jo makean ennakkopalan:Kertakaikkinen yllätys, sain Sarilta hauskan kurpitsapistelyn (pikkukuvassa näkyy työn taustan kurpitsalla löhöilevä kissa), kerän Novitan sinisävyistä TicoTico-lankaa ja auringonkukkapeltokortin, jossa luki, että tonttu oli jo pistäytynyt Sarin luona ja jättänyt hänelle tämän, minulle postitettavaksi!

Olipas tosiaan mainio avaus tälle viikolle! Nytpä laittaa Pinsiön tonttu kiireen vilkkaa ruksin Sarin kohdalle tänne listaan...

Lupailin tuossa viime viikolla, että kyllä nyt jo näkyisi täällä jotain valmistakin käsityötä. Höpön-höpön, toive oli suuresti ennenaikainen. Lumouduin viikonloppuna vaihtopistelyiden tekemiseen semmoisella intensiteetillä, etten sitten malttanut juuri muita käsitöitä tehdäkään. Ei siis vieläkään mitään kuvallista antia niistä.

Itselle tein vain:Tai ei nyt ihan itselle, mutta perheelle. Marjapiirakkaa on syöty jälkkärinä harva se viikonloppu, periaatteemme kun on, että silloin syödään, kun satoa on. (Säilöminen ja säästäminen ovat siis toissijaisia heti tapahtuvaan nautintoon verrattuna.) Ettei piirakka ihan korvista ulos pursuaisi, vaihdoimme hieman reseptiä ja leivoimme puolukat piirakkataikinan sisään, kuten Hesarissa taannoin neuvottiin.

Tämän verran reseptiä on yleisesti saatavilla, ja siitähän jo tärkeimmät tulevatkin ilmi, paitsi paistolämpötila (175) ja aika (50 min.) Meillä ei sattunut olemaan pekaanipähkinöitä, joten laitoin niiden sijasta desin mantelirouhetta ja puoli desiä mantelilastuja.

Pekaani-puolukkakakku

HS - Ruoka & Juoma - 15.9.2011

2 1/2 dl tuoreita tai jäisiä puolukoita 2 dl sokeria 1 tl vaniljasokeria 2/3 dl rypsiöljyä 1 dl maustamatonta jogurttia 2 tl raastettua appelsiininkuorta 2 munaa 3 1/2 dl vehnäjauhoja 2 tl leivinjauhetta 1/2 tl suolaa 1 tl jauhettua kardemummaa 1 1/2 dl kevyesti rouhittuja pekaanipähkinöitä Voitele suorakaiteen muotoinen leipävuoka. Sekoita sokerit, öljy, jogurtti, appelsiininkuori ja munat keskenään. Lisää puolukat. Sekoita jauhot, . . .

Värjäyskokeilu

2011-09-23T15:17:00.003+03:00

Syksyn värit saavat innostumaan peliin värilitkujen kanssa. Marja-aroniat jäävät meillä yleensä linnunruuaksi, mutta käytinpä kuitenkin pienen osan kankaanpalojen värjäykseen:(Klikkaa taas kuvaa isommaksi nähdäksesi tarkemmin.) Luonnonvalkoisesta aidapalasta tuli vanhan roosan sävyinen, vitivalkoisesta aidanauhasta lilaan vivahtava. Molemmat näyttävät luonnossa varsin hyviltä, eli innostusta olisi jatkokokeiluihinkin, jos vain laatikoiden pohjalta löytyy vielä värjättävää. Olen niin tykästynyt noihin (valmiiksi) käsinvärjättyihin pistelykankaisiin - ja toisaalta luonnon pellavasävyyn -, että tulee aina ostettua niitä ja vaaleaa värjäyspohjaa on varastossa varsin niukasti, ellen sitten varta vasten käy ostamassa...

Kolmannen kankaan materiaalista minulla ei ollut ennakkokäsitystä. Se on pala yhdestä vanhasta tyynyliinasta, jollaisia meille siunaantui joskus nippu. Näyttää olevan niin vahvasti tekokuitua, ettei juurikaan värjäytynyt. Tulipa kumminkin kokeiltua sekin ja nyt tiedän senkin materiaalin...

Vaihtopistelyitä on edelleen ohjelmassa, joten niistä ei kuvaa vieläkään, mutta viikonlopulla tulee toivottavasti jotain näytettävää :). Kivaa viikonloppua; nautitaan syksyn sävyistä!

Kiitos Syksy-ystävälle!

2011-09-22T12:07:00.005+03:00

Ihanaa, minulla on Syksy-ystävä, joka ei jättänyt minua kärvistelemään epätietoisuudessa, vaan sain vihjeeni jo tänään:Itse tehty syksyinen kirjekuori teki minuun heti vaikutuksen. (Onpas sen kuvassa nätti syksyn-/keltamullankeltainen talo. Melkein kuin meillä, paitsi, että meillä on punamultainen.) Mutta-mutta: vihjekortin (suloinen jyrsijäkuva :)) luettuani ja hauskaa vihjettä sormeiltuani, ei aavistustakaan, mihin tuo vihjaa, eli salaisuus säilyy ihan täydellisesti kuukauden päähän :D.

Vihjeen, joka on siis avaimenperä, muodosta tuli spontaanisti mieleen käsiraudat, ja avaimenperän tekstin "Luovasta Voimasta" lumikola, mutta luulenpa, ettet aio lähettää minulle kumpaakaan?

Ai niin, ja kissapölystä ei hätää, kunhan et kissaa lähetä (tai käytä kissankarvoja tyynyn täytteenä :D.)

Ai kauhistus, kuinka jännää ja kivaa: nyt joutuu jännittämään ja arvailemaan vielä pitkään! Mutta joka tapauksessa kiitos hauskasta vihjeestä, jossa on erinomaisen kannustava viesti.

Syksyn tuntua

2011-09-21T14:39:00.003+03:00

Tyttö sai kaveriltaan kortin, jossa toivotettiin hyvää talvea. Ihan ei sentään taida vielä talvi nurkissa paukkua, mutta syksyn tuntu on kyllä vahva. Eilisiltainen tunnelmapala meidän pihasta:

Tämmöisiin kuviin on nyt tyytyminen, sillä viime päivät olen ahkeroinut vaihtojen parissa, eikä niitä vielä passaa näyttää.

Neulepuikoille meni puolestaan musta frillahame (ohje viime Novita-lehdessä). Saas nähdä, tuleeko siitä semmoinen, että kehtaan pitää :D. Semmoista kumminkin kaavailin talven tuiskuissa tarvottavien koiralenkkien pyllynlämmittimeksi.

Ostimme taannoin tytön kanssa uudet syystakit. En edes muista, koska viimeksi olisin ostanut itselleni takkia, varmaan joskus 10 v. sitten! (Joten voit kuvitella, että olen yleensä huippumuodikas.) Eilen isäntä nouti pari pakettia lähikaupasta, ja niissä tuli meille perheen naisväelle (ei Patskulle, mutta muille) vino pino housuja. Kyllä uudet vaatteet kummasti nostattavat mieltä nekin, vaikkeivät tietenkään ole mielennostatuksessa käsityöjuttujen luokkaa ;).

Nyt, kun ei mitään muuta kässykuvaa ole näyttää, näytänpä edes nämä minulle Ristipistoilijoiden blogin arvonnassa jäävät somat emännöintipalkkiot:

Pitäkäähän varpaat kuivina!

Toinen postaus tänään, polvarit

2011-09-19T21:58:00.002+03:00

Nyt me ollaan tyttären kanssa samikset:Tyttö tykästyi itselleni neulomiini polvareihin ja halusi samanlaiset, vieläpä samanväriset. Siispä näissäkin lankana Novita 7 veljestä vihreä, ja malli Novita-lehden viime numerosta. Tein ihan ohjeenmukaisilla silmukkamäärillä, kuten itsellenikin, nämä kuitenkin puikoilla 31/2, itselle nelosen puikoilla. Niinpä minun sukat ovat isomman naisen kokoa (39), nämä suurinpiirtein kokoa 37.

Tämän viikon Perunalaaritus siis aloitettu :).

Nyt saa kadehtia!

2011-09-19T15:05:00.009+03:00

Viime postauksessa olikin jo juttua Marin kanssa käynnissä olevasta vintagevaihdosta - ja tänään minä sain omani!

Reippailimme esikoisen ja Patskun kanssa kyläkaupalle (matkaa passelit 3 km), ja noudimme Marin lähettämän paketin. Kotiinpäin matka taittuikin tosi sukkelaan, kun odotin malttamattomana, että pääsen käärimään paketin auki.

Katsos, eikös sitä tunnekin tyttö itsensä Tuhkimoksi, kun saa käsiinsä tämmöisen laatikon? (Ikkunallisesta kannesta tuli mieleen, tiedäthän: "Kerro, kerro kuvastin...")Meille lapsenmielisillehän tuo käärepaperi on aina ihan suosikkilelu, ja minäkin heti ajattelin, mitä tulevaisuudessa tuossa "oikeasti vintagessa" laatikossa säilyttäisin. Sopisi tosi hyvin esim. pitsinauhoille... Mutta nyt vielä se saa jonkin aika pitää sisällään Marin sinne laittamat vintage-ihanuudet. Minusta on aina mukava pitää jonkin aikaa vaihtopaketti ihan sellaisenaan, että saan avata sen uudestaan ja uudestaan ja levittää eteeni hiplattaviksi kaikki uudet ihanuudet :D.

Minä laitoin Marille toivomukseksi Pariisia, mahdollisesti viktoriaanista vintagea ja ihania tekstejä. Ja kaikkea sain, mitä osasin toivoa, ja ylenpalttisesti. Kuvassa näet koko komeuden: upea decoupage-arkki täynnä vintage-ladyjä, viimeistelykankaita (suuri pala sinistä "Bonjour"-kangasta, roosaruusuinen ja tekstillinen kangas ja kolmantena uskomattoman kaunis halloween-kangas), tyylikäs luonnonvärinen, vintage-kantinen vihko, pikkurasiassa pitsiä ja "Old blue jeans" -sävyn lankaa (tästä taitaa tulla lempisävyni :)) - ja nuo upeat pistelyt!"Chut je brode" -tyynyä saimme ihailla jo kesällä Marin blogissa, ja olin vallan otettu, että minäkin sain nyt semmoisen: mitäpä muuta pistelevä perheenäiti voisi toivoa? Kauniisti verhoiltu pikkurasia on ihan täydellinen ihanine yhden-yli-pistellyine Eiffeleineen:Kiitos kaunis, Mari, tämän laatikon sisältöä sormeillaan vielä tänään (ja huomenna...) kerran jos toisenkin, minä ja pikkuneiti :)! Nyt ei muuta kuin haaveillaan uudesta ihanasta vintage-vaihdosta kevään korvalla ;).

(Onpas kamala lukea tuota tautologista "ihana, ihana"-toistelua, teinityttömäistä tekstiäni :D. Mutta mitenkäs muuten tätä haltioitumistaan ilmaisisi?)

Susamaria muisti minua hyvää mieltä tuovalla tunnustuksella:Oikein lämpimät kiitokset kauniista ruusuista :)!

Tunnustukseen liittyi "tunnustuksia" 5 lempparista. Tässäpä näitä:

Lempiruoka: kaikenlaiset kasvismössöt, -wokit sun muut. Pinaatti, parsa- ja kukkakaali melkein missä vaan muodossa.

Lempimakeiseni: Ah, voisinpa sanoa, etten pidä makeasta! (Kadehdin semmoisia ihmisiä.) Mutta ei: salmiakki on suosikein, mutta mikä vaan sokerinen käy hätätapauksessa...

Lempiluettavani: Dekkarit, mystiikka,... Mutta ennen muuta käsityölehdet ja -kirjat, ristipistolehdet ykkösenä!

Mieluisin tapa tehdä käsitöitä: Kiikkustuolissa TV:tä katsellen.

Lempielokuvani: Italowesternit, ennen muuta Dollaritrilogia. Mystiikka ja dekkarit tälläkin saralla, kuten kirjallisuudessakin.

Tapani mukaan en nyt jatka tätä, kun en osaa valita vain (!) viittä blogia, jolle tunnustusta jakaisin. Ottakaa mukaan, jos tykkäätte, ja vinkatkaa, niin käyn kurkkaamassa, mitä olette vastanneet!

Vintage-pistoja ja kotiseuturetkisukat

2011-09-17T16:41:00.012+03:00

Meillä on Marin kanssa meneillään vintage-vaihto. Malttamattomana ihmisenä postitin oman lähetykseni jo etuajassa. Ompelin pussukan, johon pistelin vintage-aiheisen kukkakrumeluurin:
Pistely on yhdistelmä Création Point de Croixissa nro 10 olleesta kukkaköynnösmallista ja Mango Pratiquen Vintage-mallikirjan irrallisista esinemalleista (medaljongi, korsetti, kenkä). Erityisen riemuissani olin, kun löysin varastoistani pellava-aidan sävyyn sopivan pitsivetoketjun, ja viimeistelykankaankin kuvioissa on aavistus pellavan/beigen sävyä.

Mari toivoi Pariisi-, muoti- ja lady-aiheita, joita yritin etsiä pakettiin pistelyn kaveriksi:
(Klikkaapa taas kuvaa, jos tykkäät katsoa tarkemmin!)

Marin lähettämä paketti on vielä kyläkaupalla, sillä tämä päivä meni reissun päällä, emmekä ehtineet poiketa sitä noutamaan. Täytyy siis kärvistellä ensi viikolle :D.

Reissasimme aamusta koko katraan voimalla Aitooseen, esikoisen koululle. (Koira jäi sentään "kotimieheksi" - tai "-naiseksi".)

Istuimme isännän ja esikoisen kanssa ensin HOJKS-palaverissa, nuorempi jälkikasvu odotteli lueskellen käytävällä. Sitten poikkesimme syyslounaalla (Aitoon koulun upea perinne, syksyn sadosta kokattu mittava pitopöytä - ruokalippujen tuotolla kerätään koulun retkikassaa), kävimme ostamassa koulun myyjäisistä pari pussia sämpylöitä ja tukun voittoisia arpoja, ja sitten lähdimme pienelle kotiseuturetkelle.

Automatkalla sain valmiiksi sukat, noin kokoa 40, Tapulipiirin hyväksi taas:

Lanka 7 veljestä, raidat 7 veljestä Punatulkkua. Ja nämä kipataan taas Sukkasadon Perunalaariin.

Kotiseuturetkemme muodostui poikkeamisesta Pälkäneen rauniokivikirkossa ja Kangasalla Vehoniemen Automuseossa.

Kirkon kiviseinät ovat aina yhtä vaikuttavat:Hauska kuriositeetti on kirkon pääoven pielessä, tiilissä oleva koiran tassun jälki:Jäljen on joskus arveltu liittyvän dominikaaniveljeskuntaan, jonka munkkeja kutsuttiin kansan keskuudessa "Herran koiriksi". Todennäköisempää kuulemma kumminkin on, että joku koira on vain sattunut aikoinaan tepastelemaan märän tiilisaven päällä, ja siitä on sattumalta jäänyt jälki. Ken tietää. Haukku pääsi kumminkin jättämään jälkensä historiaan :).

Automuseon vanhat kärryt taitavat aina tehdä suurimman vaikutuksen meidän isäntään, vaikka kyllä me muutkin näyttelyn sujuvasti läpi kävelemme. Maisema "oksalla ylimmällä" on puolestaan minun mielestäni vaikuttavuudessaan ihan huippuluokkaa. Tässä meidän auton tuulilasin läpi kuvattuna:

Hui, kannattaa olla hyvät jarrut, kun tuonne parkkeeraa, t. "Ykx korkeanpaikankammoinen" :D

Sukat, sukatpa hyvinkin

2011-09-14T22:05:00.003+03:00

No nyt pääsin tekemään nämä kaipaamani pitkävartiset sukat:7 veljeksestä neuloin, Novitan syysnumeron mukaan. Mainio malli, näitä täytyy tehdä lisää! Pysyin aika lailla ohjeessa, resoreihin vaihdoin vain pienemmät (2,5) puikot, että sukat pysyvät paremmin ylhäällä.

Valmistuivat tosiaan tarpeeseen, sillä täällä on varsinaiset monsuunisateet. Ne puolestaan käyvät reumatismini päälle niin, että jalkoja särkee. Lämmin auttaa :).

Nämäkin taas Sukkasadon Perunalaariin, ovat viidennet sukkani ko. tempaukseen, että ihan mukavaa tahtia tässä mennään.

Niitäpä näitä...

2011-09-13T12:52:00.004+03:00

Nytpä pojan puuvillasukat ovat tässä:Kun kyseessä on 17-v. nuorimies, koko ei ole ihan lasten enää, vaikkei meillä isokenkäisiä ollakaan. Sukat ovat siis suurinpiirtein kokoa 42.

Lanka on puuvillainen Sockina Cotton, josta olen neulonut samaiselle nuorellemiehelle vaikka kuinka monet sukat, ja muutamalle muullekin perheenjäsenelle jokusen parin. Kestävät käyttösukat tästä langasta saa, ja materiaali on pehmeämpää ynnä vilpoisempaa - ja kutittamattomampaa - kuin villalanka. Ja kaupan päälle tulevat nuo kuviot ja raidat, jotka ovat kirjavassa langassa valmiina. En ole edes yrittänyt tehdä tästä kahta samanlaista yksilöä, mutta varmaan sekin onnistuisi, kun viitsisi etukäteen keriä langan kahteen osaan. Mutta tämänlaatuinen "eriparisuus" ei ainakaan minun silmiäni häiritse.

Monet ovat julkaisseet blogeissaan syksynsatokuvia. Siihen liittyen voin minäkin paljastaa, mitä tämä edellisessä postauksessa mainostamani "wanna-be-kasvissyöjä" söi tänään:Ihan lempparia: oliiviöljyssä kuumennettua MegaWokkia, salaattisiemensekoitusta, oman puun omenia, anopin kasvattamia tomaatteja ja kesäkurpitsaa, ripaus currymausteseosta päälle. Tämmöistä voi tehdä itselle, mutta iltaisin mukavuudenhalu (lue: ei jaksa kuunnella marinaa) vie voiton ja laittaa yleensä kokkaamaan liha- tai kalaruokaa, koskapa meidän nuorempi miesväki niin tahtoo.

Mitäs vielä? No Patsku lähettää terveisiä maakuoppansa pohjalta:

Sipaisu sukkaa, pikkuisen pistelyä...

2011-09-12T10:24:00.007+03:00

Kiitos taas mukavista kommenteista, mm. tuohon edellispostauksen puolipakolliseen "avautumiseeni" :).

Viikonloppu ei tuonut käsityörintamalle mitään valmista, keskeneräistä kumminkin. Pyöräilevä pariisitar Eiffelin katveessa on edelleen enempi alkutekijöissään, ja pojalle tekeillä olevat puuvillasukat ovat - edelleen tekeillä:Mutta eihän näillä kiirettä olekaan :).

Ainoa valmis "käsityö" on olohuoneen ikkunoiden pesu, jonka lopputulosta ei valitettavasti kuvasta mitenkään erota:Ikkunoiden pesu on joillekin ihan leikintekoa, mutta minulle melkoinen ponnistus. Haastavimmaksi hommaksi siinä osoittautuu kerta kerran jälkeen tuo mahdoton tavaramäärä, joka meillä on ikkunoiden eteen lastattu. (Kukahan niitä lastaa, *köh*.)

Onneksi lopputuloksen kriittinen tarkastelu on hieman pehmennyt vuosien mittaan. Nyt annan jo itselleni anteeksi auringossa erottuvat kuivausrannut ja hankaamisesta huolimatta ikkunaan jääneet kärpäsenkakat: ne voi pestä pois seuraavalla pesukerralla.

Kuten jo aiemmin kerroin, myös ristipistokirjoja on tullut tilattua. Ja taas täytyy todeta, ettei tarvinnut kauppoja katua - hienoja ovat kaikki:
Keskimmäinen ja oikeanpuoleinen ovat jo aika vanhoja, ja löytyvät varmaan monien muidenkin hyllyistä. Keskimmäisessä, Joan Elliottin kirjassa on pienempiä, kirkkaansävyisiä fantasia-aiheita, oikeanpuoleisessa, Teresa Wentzlerin kirjassa suuria, pehmeämmänsävyisiä. Jälkimmäisen kirjan takakannessa ovatkin näytillä kaikki opuksen sisältämät mallit:Tyttö tuntui tykkäävän noista Joan Elliottin kirjan jutuista enemmän, mikä onkin ihan hyvä, koska ovat nopeatekoisempia. Niistä voisi joulupukille jotain kuiskia... Molemmissa kirjoissa on yksisarvisia, jotka hevoshullulle tytölle ovat mieluisia hahmoja, joten jonkun semmoisen voisi pistellä, jos ehtii ennen joulua.

Tuo vasemmanpuoleinen kirja, Phil Davisonin Twisted Stitches, tarjosi minulle lauantaina monet röhönaurut. Mainioita oivalluksia, jotka vetoavat kieroutuneeseen (?) huumorintajuuni. Älä pelkää, en minä näitä vaihtoihin tee, mutta tässä esimerkkejä kirjan sisällöstä:Jotenkin nautin tämän söpön, klassisen ja herttaisen käsityömenetelmän käyttämisestä ihan epäsovinnaisessa yhteydessä. Sitäpaitsi tuo sininen pääkallomaisema on minusta oikeasti kaunis! (Tuosta kuvasta vähän huonosti näkyy, mutta nuo pääkallon silmät ovat ilmapalloja, joita rantaan juntattujen paalujen päällä oleskelevat lapset pitelevät käsissään.) Sen tunnelmassa on jotain - hmm - StephenKingmäistä (jonka kirjoista siis tykkään myös.)

Ja tuon kirjan kannen possun tahtoisi tämmöinen wanna-be-kasvissyöjä oikeasti kanssa pistellä joskus...

Näiden mallien osoittamasta hyvästä mausta saa sitten ihan rauhassa olla jokainen sitä mieltä, mitä on, mutta minä tykkään ;D.

Viime yön unet olivat rauhattomia: kuulin eilen parin rakkaan sukulaisen sairastelusta, ja tuontyyppiset huolet tuppaavat tulemaan ikävästi uniin.

Nyt sataa reippaanlaisesti, mikä antaa minulle luvan istahtaa kiikkustuoliin käsityön kera. Koira makoilee räsymaton pätkällään ja odottelee sään kirkastumista :).

Punatulkkuset ja pokaali

2011-09-10T09:16:00.007+03:00

Ei saa meikäläinen näemmä sukkia yhdellä langallalla, vaan aina pitää toisella jatkaa :D.

Toiset arpajaisvoittosukat, pääosin 7 veljeksen Punatulkkua, mutta kun kerä oli pikkuisen vajaa, laitoin varmuuden vuoksi varsiin mustat 7 veljestä -raidat:Lämmittävät ne varmasti näinkin, ja nytpä on värisävyn esikuvan tummimmankin siipisulan väri varmasti mukana :D.

Sukkien koko on n. 42.

Sain pirtsakan tunnustuspokaalin Villiviiniltä; kiitos!

Ja pokaalin kylkiäisenä tuli tehtävä kertoa itsestä 10 asiaa, jotka eivät ole yleisessä tiedossa. Ei semmoisia minusta taida enää pystyä repimään, kun olen a) avoin ihminen, eli hölösuu ja b) aika tylsä kans. Mutta puserretaas nyt jotain, senkin uhalla, että on vanhan kertausta:

1.) Asuin 7-vuotiaaksi asti mummulassa (meillä sanottiin: mummulassa) maalla, järven rannalla. Isän ja äidin luokse lähiöön muutin vasta juuri ennen kouluunmenoa.

2.) Kun olen ainoa lapsi, pidin sisaruksinani vielä mummulassa asustelevia tätejäni ja enoani. Enon kanssa meillä ei olekaan kuin 9,5 v. ikäeroa.

Enon kanssa hiihdeltiin järvenjäällä. Ja ajeltiin mopolla: minä sain istua bensatankilla.

Tätien kanssa vaihdeltiin lukukokemuksia: Perjantaista, Nyyrikistä, Kulta-, Hertta- ja Linna-sarjoista. Opin 5-vuotiaana lukemaan, ja sitten luinkin ihan kaikki, mitä käsiini sain. Ja käsiin osui lähinnä noita silloisia naisten suosikkeja :D.

3.) Ensimmäisenä kouluvuonna lähdin kouluun niin, että äiti oli jo töissä (kenkätehtaalla), isä vielä nukkui ennen töihinlähtöä. Huutelin vain isälle "heit" makuuhuoneen ovelta.

Iltapäivisin tulin tyhjään kotiin, avain kaulassa, kuten muutkin muksut siihen aikaan.

Tokaluokalle mennessäni äiti jäikin sitten perhepäivähoitajaksi, mikä oli mielestäni ihanaa: äiti oli lähes aina kotona! :)

4.) Sain käydä koulua tosi lähikouluissa, nyt, kun vertaan omien lasteni koulumatkoihin. Sekä ala- että yläaste ja lukio olivat kaikki parin kilometrin säteellä.

Koulumatkat taittuivat lähinnä kävellen, joskus pyörällä.

5.) Yläasteella, 7. ja 8. luokan välisenä kesänä, kävin läpi anoreksianpoikasen. Poikasen siksi, että vaikka laihduin 58 kg:sta vajaaseen 42:een, tulin nopsasti järkiini, ja paino palautui, 50 kg:n hujakoille silloin.

Tuo kokemus antoi kumminkin sellaisen opetuksen, etten sen jälkeen ole juurikaan uskaltanut ajatella laihduttamista. Huomasin, kuinka helposti asia karkaa käsistä, ja nälännäkeminen alkaa tuntua palkitsevalta; ei hyvä juttu.

6.) Minulla on järkyttävän huono näkö! Silmälasit olisivat varsinaiset pullonpohjat, ellei olisi keksitty näitä loistavia ohennuksia ja muita kommervenkkeja.

Näköni huononi 5. luokalta lähtien säännönmukaisesti niin, että silmälasit piti uusia vähintään joka toinen vuosi. Nyt olen sentään saanut rauhassa porskutella näillä nykyisillä jo vissiin viitisen vuotta. On siitä ikääntymisestä siis jotain hyötyä.

7.) Hmm, olenkohan tästä kertonut jo useasti? Olen opiskellut teologian lisäksi jonkinsorttiset arvosanat (silloisen appron tai cumun) tiedotusopista, sosiaalipolitiikasta, sosiologiasta ja erityispedagogiikasta.

Rakastin/rakastan opiskelua, työnteon kanssa on sitten toinen juttu :D.

Mitäs ihmettä vielä...

8.) Tykkään ainoastaan nahkakengistä, mutta ne ovat nykyään hävyttömän kalliita!

9.) Olen ikäni haaveillut pitkävartisista nahkasaappaista, mutta minkäänsorttiset varret eivät tahdo ylettyä pohkeitani ylös - ei edes silloin, kun olin 42-kiloinen :(.

10.) Tykkään ainoastaan luonnonkuituvaatteista. Sekoitekin tosin käy, itsetehdyissä neuleissa. Melkein kaikkien vaatteiden kun täytyy mielestäni kestää konepesua, mieluiten 60 asteessa. (En ikinä usko, että kolmessakympissä tulee puhdasta, olkoon pesuaine mitä myrkkyä tahansa!)

Ooho, tulipas pitkä jaaritus :D.

En nyt laita tätä pokaalia eteenpäin, jokainen voi sen mukaansa napata, ken tahtoopi.

Kiireetöntä viikonloppua!

Höpsöt sukat ja muuta Hassuttelua

2011-09-08T13:05:00.006+03:00

Tein hassut arpajaisvoittosukat:Toivottavasti tuleva sukankuluttaja osaa suhtautua huumorilla höpsöihin "mustiin varpaisiin" (= tummanruskeaan kärkiosaan). Ei se kovin tyylikäs ratkaisu ole, mutta minkäs teet, kun siniharmaa lanka loppui kesken... (Ärsyttävää, kun en huomannut ajoissa, että Tuomas oli vain 100 g:n kerä :(.)

Siniharmaa lanka on Novitan Tuomasta, tummanruskea 7 veljestä, koko noin 40-41.

Nämä tiputetaan taas Sukkasadon Perunalaariin.

Innostuneena eilisestä RistipistoHassutustyön valmistumisesta päätin tarttua itseäni niskasta - ja härkää sarvista - ja palata seuraavaksi tähän:Hassutustyö on tämäkin, mitä ihanin pariisitar, mutta niinpä vaan on tammikuusta asti tämäkin pussin pohjalla lojunut.

Tämä on kyllä aika työläs tehtävä, kun samalla langalla tehdään vain muutamia hajapistoja. Aidallehan se olisi ollut helpompi pistellä (= vähemmän virheitä = vähemmän purkutöitä), mutta kunnianhimoisena ja haavekuvieni lumoamana valitsin käsinvärjätyn, sinisen evenweaven. Että senpähän kanssa taistelen sitten, mutta eiköhän tämä tästä...

Lupasin taannoin, että vilauttelen ristipistolehtiostoksiani. Viimeisen parin kuukauden aikana on tullut ostettua nämä:Ihania ovat jokikinen, omalla tavallaan. Ja Just Cross Stitch:n Halloween-kirja on oivallinen! Heti olisi tehnyt mieli alkaa pistellä ekana olevaa mandalaa, ja päätön ratsastajakin olisi ollut niin kiva... Mutta yritän malttaa mieleni toistaiseksi, ja Hassutella vaan sitkeästi. (Saas nähdä, montako päivää moinen kurinalaisuus pitää.)

Vielä on postin kuljetettavana joku ristipistokirjakin, mutta sitä odotellessa...

Oho, yksi Hassutuskin... :D

2011-09-07T15:32:00.006+03:00

Jotta uskaltaisin suunnitella ensi vuoden Crazy January Challangea tuntematta itseäni täysin epäkelvoksi Hassuttelijaksi, päätin puristaa edes yhden tämänvuotisen Hassuttelutyöni pistelyosuuden valmiiksi:Miss Parishan se tässä juoksentelee shoppailukierroksellaan. Kiva oli pistellä, ei siinä mitään, mutta tammikuussa olin tehnyt tätä viimeksi, eli jo oli aikakin saada valmiiksi - sentään aikas pieni työ!

Viimeistelen tämän varmaan joskus pieneksi koristetyynyksi. On niin kiva tuo kuva, että sitä olisi mukava katsella joka päivä sohvan selkänojalla...

Pistelin muuten mallista kaikki osat, pilven myös (joka mallikuvassa oli applikoitu kankaasta), enkä toistaiseksi laittanut muita koristuksia. Saa sitten nähdä, miten viimeistelyn kanssa menettelen.

Langat valitsin "mitä käteen osuu" -periaatteella. Vihreä ja tummanpunainen ovat DMC Colour Variations -lankoja. (Valitettavasti kuvan värit eivät toistu oikein kauniisti; täällä kun ei nyt taivaalla ole vaaleanpunaisia pilviä, vaan pikemminkin siniharmaita...)

Enää ei ole kuin 9 Hassutusta 15:sta kesken (lue: alkutekijöissään), ja taisivat olla kaikki aika suurikokoisia vielä, että mikäs tässä kaavaillessa ensi tammikuun uusia aloituksia.

Viimeksihän tuli jo postattua 10 aloitushaavetta - tässä olisi 6 lisää:

(Klikkaa kuvaa, niin näet jotain...)

Tuosta joukosta 5 on freebie-malleja, oikeanpuoleinen Eiffeli jostain JCS:n joulunumerosta.

Näitä siis karsiutuu vielä, sillä lisääkin haaveita on varmasti tulossa. En halua lyödä lukkoon mitään varmaa suunnitelmaa, näin aikaisin. Jokatapauksessa ajattelin yrittää ensi vuonna vähän yksinkertaisemmilla aloituksilla, etteivät jäisi ihan kaikki kesken. Tämän vuoden starteissani olikin sellainen meininki, etten edes kuvitellut saavani kovin monesta valmista. Aloittelin joka päivä sen mukaan, mikä milloinkin hauskalta tuntui. (Mikä on sivumennen sanoen - minulle - ainoa oikea menettelytapa ;).)

Sukat ja suunnitelmat

2011-09-05T11:00:00.004+03:00

Ekat sukat minulta Sukkasadon Perunalaariin:Ja ovat sitten niin perussukat kuin olla voi: 7 veljeksestä (ruskeasta, ompunvihrein raidoin), kokoa 43. (Sanoi koon 42 koivet omaava mieheni.)

Tulipas rento olo, kun edes yhdet sukat on valmiina :D.

Tarkoitus olisi lähipäivinä tehdä parit perussukat vielä, ja sitten keskittyä johonkin "taiteellisempaan", kuten kauan himoitsemiini pitkävartisiin sukkiin.

(Olen näet hillinnyt itseäni, ja säästellyt sukkapuikkoihin tarttumista tänne syyskuulle asti, että innostusta riittäisi tähän tempaukseen ;).)

Eilen tutkailin keskeneräisiä pistelyitäni, ja totesin, että viimetalvisen RistipistoHassutuksen 15 aloituksesta 10 on vielä kesken :D.

Siitä huolimatta katse tähyääpi tulevaisuuteen, ja keräilin tuossa malleja, joita tekisi mieli aloitella - viimeistään silloin tammikuun alussa, kun Hassutus taas käynnistyy. Ja niitähän löytyy!

Fantasiakirjallisuus-/elokuvainnostukseni myötä lohikäärmeet ovat alkaneet vetää entistä enemmän puoleensa - vaikka itämaisten aiheiden ystävänä olen niistä toki aina pitänyt.

Tälle päivälle esittelen lohikäärmepistelyhaaveeni:

Kaikki muut noista löytyivät ilmaismalleina netistä (haulla "dragon freebie"), paitsi nuo ylemmän kuvan alarivissä olevat 3 Dragon Dreamsin mallia, jotka ovat menneiden joulujen Just Cross Stitch -lehdistä.

Tunika tuli

2011-09-03T17:36:00.002+03:00

... vaikka nyt kuuluisi sukkia neuloa (vrt. Sukkasato.)

Kun neuloin itselleni tuossa taannoin tämän tunikamekon, tyttö tahtoi itselleen samansorttista, koskapa ihastui tuohon helman sik-sak-kuvioon. Sen verran oli muokkaamistoiveita, että päävärin piti olla vaalea.

Tässäpä siis tämä tytön hamonen:

Samaisesta Drops Cotton Light -langasta kuin omanikin. (Itse asiassa tämän langat jäivät omaan mekkooni varaamistani langoista yli - yhtään ei siis tarvinnut ostaa uutta!)

Ja mallikin on ihan sama, eli tämä.

Jos nyt ehtisi sitten niitä sukkiakin...

Pengoin tuossa päivänä muutamana muuton yhteydessä (9 v. sitten) vintille vietyä kirjalaatikkoa. Sieltä löytyi enoni vanha koulukirja, johon olin tehnyt 5-vuotiaana omia merkintöjäni.

Ylemmässä kuvassa näkyy kirjan tehtävä, jossa kehotetaan lukemaan pöytäkirja huolellisesti, ja vastaamaan sitten kysymyksiin.

Minä olen terävänä tyttönä lisännyt kysymyksen perään oman ihmetykseni:Alempi kuva kertookin sitten, mikä oli siinä iässä meikäläisen lempinäytelmä :D.

En vain ole osannut tuota tunnettua "Leifaakerin" (lue: Leif Wagerin) laulua tuon pitemmälle, joten olen sitten jatkanut piirtämällä sivun alaosan täyteen kukkia...

Mainioita nämä vanhat "löydöt"! Kannustavat laittamaan omien lasten aikaansaannokset tunnollisesti talteen. Vielä he itsekin niihin jonain päivänä tykkäävät palata... :)

Onnea, Minna!

2011-09-02T11:05:00.014+03:00

Minna viettää synttäreitään, ja minulla oli ilo olla yksi monista hänelle pistelyonnitteluita lähettävistä.

Pistelin matkaan neulavihon:Kanteen pistelin Helga Mandlin mallin, jossa lukee "a needle in a haystack". Sisäpuolen vuorasin ristipistoaiheisella kankaalla, jossa on teksti:Oli muuten jotenkin mahdottoman kinkkistä viimeistellä tuo neulavihko, vaikka sen periaatteessa olisi pitänyt olla ihan yksinkertainen homma. - Mutta eihän sitä passaa kauhalla vaatia, kun on lusikalla annettu, vai mitä? On se ainakin tehty yrityksellä ja suurella sydämellä :D.

Tein matkaan vuodenaikaan - eli sadonkorjuuaikaan - liittyvän onnittelukortin:Ja tässä matkaan lähteneet muut tilpehöörit:

Minna keräilee pelikortteja, mutta kun en tiennyt, mitä hänellä jo on, tyydyin muistamaan harrastusta muuten: paketillisella pelikorttiaiheisia haaraniittejä, piskuisella hertta-riipuksella ja korttiaiheisella viimeistelykankaalla.

Paketissa lisäksi pähkinänruskeaa pellavaa, pari lankadokkaa, maatuskahelmi ja DMC:n minimallivihko.

Lahjaa oli jälleen kerran kiva koota; nyt ovatkin tämän vuoden synttärivaihdot osaltani pulkassa!

Muuten: Sukkasatoa aloitin vasta tänään, tummanruskean, ompunvihreäraitavartisen sukan varren verran. Meneepi - onnistuessaan - tämä pari pojan koulun myyjäisiin/arpajaisiin.

Eilen en millään kerinnyt sukankutimiin. Neuloin nimittäin tytön tunikaa, joka on edelleen keskeneräinen. (Jatkan - tai puran, tilanteen vaatimuksista riippuen - , kunhan prinsessa kotiutuu koulusta, että pääsee sovittamaan).

Pistelyissä on meneillään hys-hys-vaihtohommia. Lisäksi olen tilannut taas vinon pinon pistelykirjallisuutta, josta kerron sopivassa välissä lisää.

Kirjastoautosta kannoin eilen niska vääränä 2 kassillista varaamiani kirjoja, joten lukemistahan nyt piisaa. Kerron niistäkin varmaan tuonnempana.

Ja ulkona sataa vettä kuin saavista - mahtavia kuuroja muutaman taukominuutin välein. Joten lenkille meneminen vaatii nyt luonteenlujuutta, niin emännältä kuin koiraltakin. Parina päivänä olemme kävelleet vesisateessa - emmekä ole tykänneet, kumpikaan. Mutta velvollisuudet on hoidettava :).

Joten vietähän viikonvaihde hauskasesti, säistä riippumatta!

No tulihan se sieltä!

2011-08-29T20:14:00.002+03:00

Ehdin jo huolestua, etteikö kukaan mulle anna tätä tunnstusta, kun oon muilla jo nähnyt ;D.

Pinkit Käsityöt -blogin Sari helpotti tuskaani, joten hänelle kiitos tästä:
Ja sääntöihinhän kuului vastata (oikein? :D) 10 kysymykseen:

1. Suosikkiväri: Sininen, vihreä, lila, musta, oranssi, ruskea...
2. Suosikkieläin: Tosi elämässä koira, kuvina myös apina, susi, panda,...
3. Suosikkinumero: Öh, 0.
4. Suosikki alkoholiton juoma: Tee!
5. Facebook vai Twitter? Facebook
6. Intohimosi: Käsityöt!
7. Saada vai antaa lahja? Molempi parempi.
8. Suosikkikuvio: Kelttisolmut
9. Suosikkiviikonpäivä: Perjantai
10. Suosikkikukka: Siniset kellokukat ja iirikset. Sisällä kiinanruusu ja rahapuu (ne elävät jopa meillä.)

Enpä tätä osaa enää kellekään jatkaa, kun tuntuu siltä, että kaikki ovat saaneet tämän - useimmat jo aikapäiviä sitten. Mutta nappaa mukaasi, jos tykkäät ;).

Mustikkamekko ja - villipetoja...

2011-08-27T10:21:00.010+03:00

Kiitos kaikista ystävällisistä kommenteista taas!

Sain mustikansinisen neulemekkoni valmiiksi eilen:DropsParis langasta ja tällä mallilla.

Hellemekoillekin vielä käyttöä löytyy, täällä on taas ihan tukahduttavan kuumaa ja kosteata, lieneepi ukkosta ilmassa.

Tiikeripistelyni päähenkilö:

- viihtyisikin täällä Pinsiön tropiikissa varmaan nyt tosi mukavasti.

Minä hölmö muuten luulin, että tämä Janlynnin malliston tiikeri on vain "pikku välityö" (kuva-ala 68 x 98 pistoa), mutta kylläpäs noiden rinnakkaisten värisävyjen kanssa olikin katsomista!

Tämän viimeistelen tyynyksi, kunhan tästä kerkiän...

Ai niin, erityiskiitos edellispostauksen kommentteihin laitetuista kirjavinkeistä, muuten! Heh, oli hauskaa lukea kommentteja "liian jännittävistä" kirjoista ja elokuvista. Minusta tuommoinen fantasiajännitys on oikein mukavasti kutkuttavaa jännitystä.

Samaa en voi sanoa keskiviikkoisesta tosi elämän säikähdyksestä:

Olimme Patskun kanssa päivittäisellä kävelylenkillämme. Patsku kulki, tapansa mukaan, innokkaasti muutaman metrin edellä.

Tiellä näkyi joku musta kaapelin- tms. pätkä, mutta niitähän näillä maalaisteillä piisaa, traktoreista ja leikkuupuimureista tipahtaneita.

No, johan arvasitkin, että kun Patsku työnsi kuononsa "pätkään", kohde kiertyi vikkelästi kerälle. Kyyhän se oli! Oikein musta ja sahalaitakuvioinen, eli lajimääritys on varma.

Ja kylläpäs siinä sitten puuhaa riitti, että sain Patskun raahattua moisen mielenkiinnonkohteen kimpusta toisaalle. Huh. Ilmeisesti käärmes oli kuitenkin aamukankea (öisin on jo varsin kylmä), koskapa ei lähtenyt mitenkään puolustautumaan.

Torstaina päätin varmuuden vuoksi mennä lenkilläni päinvastaiseen suuntaan. Ja sain niskan täyteen hirvikärpäsiä. Että suo siellä, vetelä täällä...

Sitä-sun-tätä

2011-08-23T13:00:00.007+03:00

Onpa tosiaankin viikko vierähtänyt sitä sun tätä ja niitä näitä puuhastellessa: ikkunanpesuja, verhojenvaihtoa, lasten koulurutiineiden ihmettelyä, omiinkin arkirutiineihin totuttelemista...

Pistelypuuhat ovat nyt keskittyneet lähinnä vaihtojen kokoamiseen, joten niistä ei tässä vaiheessa vielä sen enempää.

Mustikansävyistä neuletta on tekeillä, puuvillaisesta Drops Paris -langasta, joka oli taannoin tarjouksessa:On kyllä aika paksu puuvillalanka tämäkin, mutta ehkä käytössä sitten tukeva ja kestävä?

Kovasti on taidettu tietokoneen ääressä kiehnätä, koskapa kierrätyskuormasta napattu "tietokonetuolimme" alkoi vedellä viimeisiään. Ei auttanut kuin repiä vanhat verhoilut pois ja laittaa uutta ruutukangasta tilalle:Ja sitten päätinkin jättää selkänojan pehmusteet sivuun. Kokonaan pehmustettuna tuoli oli jotenkin "eteläeurooppalaishenkinen", mutta nyt sai mielestäni mukavan talonpoikaisulkonäön.

Ja kirjasto on ilomme! Eli lukenutkin olen, mm. nämä:Mankellin Isidorin tarinaan tartuin hieman epäröiden, kun se kirjastoauton hyllystä käsiini osui. Mielsin Mankellin dekkaristiksi (ja hänen dekkareistaan tykkään kyllä!), mutta tämä varhemman tuotannon historiallinen romaani olikin niinikään mitä mukaansatempaavin, suosittelen!

Jennifer Weinerin kirjoihin en ollut aikaisemmin tutustunut, ja siihenkin tartuin aikamoisilla ennakkoluuloilla varustettuna. Kansi vaikutti imelältä, kuin myös kirjan nimi ja takakannen esittelytekstikin. Mutta kyllä tämä on "akkainromaani" ihan parhaasta päästä, ja imua oli siinäkin niin, että luin koko opuksen parissa päivässä! (Mihin harvoin yllän, koskapa käsityöt tahtovat olla minulle houkuttavin ajankäyttötapa.)

Mukavaa, sillä tiedän nyt, kenen muutkin kirjat aion lukea lähiaikoina :).

Ja nuo Vampyyripäiväkirjat! Tunnustan: tämä keski-ikäinen rouvashenkilö on selvästi löytänyt itsestään teinitytön :). Vampyyripäiväkirjat näyttävät sitäpaitsi vetävän puoleensa, paitsi yli sukupolvi-, myös yli sukupuolirajojen, sillä meillä isäntä pettyi kerran pahasti, kun olin poistanut ko. TV-sarjan jakson tallenteen ennen kuin hän oli ehtinyt sitä katsella.

Sarjan televisiointi kulkee muuten ihan eri juonipolkuja kuin kirjat, joten olen seuraillut molempia. TV-sarja on enemmän juuri teiniromantiikkaa, kirjat aika hurjameininkistä fantasiaa.

Tänä syksynä olen, ensimmäisen kerran, jaksanut tapittaa myös Taru Sormusten Herrasta -elokuvat alusta loppuun, eli kuten sanottu, olen tainnut taantua (vai kehittyä?) fantasiaikään :D. Tarkoitus olisi taas tarttua ko. kirjaankin, kunhan ehtisin...

Kiitos, Kirsi!

2011-08-17T15:02:00.008+03:00

Sain tänään mukavaa postia Kirsiltä:Nämä tulivat kiitokseksi Nallelan peitoista, ja olikin varsin nallemaista postia: paketillinen pandakuvallisia kirjekuoria (pandathan ovat suosikkieläimiäni, mm. apinoiden, lintujen ja lohikäärmeiden - onks ne eläimiä? - ohella), pikkutyölle sopiva kehys ja L.H.-lehti, jossa oli - monen muun mukavan ohessa - muutama nallemallikin, niin virkattuna kuin ristipistoin. Kiitos, Kirsi, mukavasta yllätyspostista!

Sain eilen jonkun kummallisen siivousinspiraation, joka tosin kesti vain aamun ensimmäiset hetket. Kodinhoitohuoneen epämääräinen varastointitila tuli kuitenkin siivottua. Sieltä löytyi puhki kulutettu tyynynpäällinen, jota olen säästellyt, koskapa olen sen itse tehnyt kankaanpainannasta lähtien, kirjontoineen. (Mainittu sininen tyyny täällä, talvimaisemassa kuvattuna.)

Paljon siitä ei säästeeksi enää ollut, mutta kirjomani savannin eläimet leikkasin talteen:Leijonan taustakankaasta näkyykin, mitä puhkikulutettu tarkoittaa :D.

Tämänaamuinen siivousinspis kesti keittiön ikkunoidenpesun verran. Kun vain joka aamulle riittäisikin tuommoinen innostuspiikki, koko talosta tulisi kohtuusiisti - hmmm - kuukaudessa tai parissa. Siis ellei kukaan samaan aikaan sekottaisi... ;D

Ihan täpinöissäni täällä odottelen syyskuun ja Sukkasadon alkua. Tänä vuonna meikäläinen neuloo Perunalaariin. Kaavailuissa olisi ainakin pitkiä sukkia, itselle ja tytölle. Ja tasapuolisuuden vuoksi täytyy miesväellekin jalanlämmittimiä suunnitella.

Sadonkorjuun alkua odotellessa täytyypi vielä parsiskella näiden vanhojen kantapäitä...